Synnyn uudestaan tähän taloon, johon en enää kuulu autenttisuuden tunnun luominen elämäkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin

Tarkastelen pro gradu -työssäni autenttisuuden tunnun luomista elämäkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin. Tutkimukseni on luonteeltaan narratiivinen ja tutkimusmetodini on autoetnografia. Aineistoani ovat versiot Meirän Laina -käsikirjoituksestani, jota olen työstänyt ohessa...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Korpela, Tuuli
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos, Department of Music, Art and Culture Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2019
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/64869
Description
Summary:Tarkastelen pro gradu -työssäni autenttisuuden tunnun luomista elämäkerrallisia elementtejä sisältävään historialliseen romaaniin. Tutkimukseni on luonteeltaan narratiivinen ja tutkimusmetodini on autoetnografia. Aineistoani ovat versiot Meirän Laina -käsikirjoituksestani, jota olen työstänyt ohessa, ja joka pohjautuu löyhästi äidinäitini elämäntarinaan. Myös työpäiväkirja on osa aineistoa. Autoetnografinen tutkimukseni tarjoaa syväluotaavan näkemyksen yhteen kirjoitusprosessiin, mutta liitän ja vertaan havaintojani jatkuvasti myös aiempaan tutkimukseen ja lähdekirjallisuuteen. Autenttisuuden tunnun luomisen lisäksi tarkastelen muun muassa kysymystä totuudenmukaisuudesta, koska fiktiivinen tekstini liittyy sekä elämäntarinaan että yleiseen historiaan. Käsittelen autenttisuuden tunnun luomista taustatyön, miljöön sekä henkilöhahmojen kautta. Taustatyöllä näyttää olevan suuri vaikutus autenttisuuden tunnun luomiseen etenkin miljöön kohdalla. Historialliselta miljöön saa vaikuttamaan hyödyntämällä kohtuullisesti subtekstejä eli viittauksia reaalimaailmaan tai todelliseen historiaan. Aidon oloisten henkilöhahmojen luomisessa korostuu kirjoittajan läheinen suhde henkilöönsä: että kirjoittaja ymmärtää häntä ja kykenee kirjoittamaan ”hänen kauttaan”. Myös elämäntarina on oiva luovuuden lähde ja mallin ottaminen oikeasta elämästä auttaa autenttisuuden tunnun luomisessa. Totuuskysymyksessä päädyn lopputulokseen, että jos suuret historialliset linjat ovat kunnossa, pienemmissä asioissa voi toisinaan joustaa ja antaa tarinan viedä.