| Summary: | Vuodesta 2020 alkaen jokainen suomalainen koululainen aloittaa ensimmäisen vieraan kielen opiskelunsa jo ensimmäisellä luokalla. Tämä muutos luo uudenlaisia haasteita kieltenopettajan opetusmetodeille, kieltenopetuksen lähestymistavoille ja käytetyille opetusmateriaaleille.
Tämän tutkielman teoreettisena pohjana on käytetty aikaisempaa tutkimusta ennen kolmatta vuosiluokkaa alkavasta kieltenopetuksesta ja siihen sopivista kieltenopetuksen lähestymistavoista. Tämän lisäksi tutkielman pohjana on käytetty myös Opetushallitukselle tehtyjä tutkimuksia kieltenopetuksen varhentamisen pilottikokeiluista.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka saksan- ja ruotsinopettajat kohdentavat opetustaan nuoremmille oppijoille ja millaisia vaatimuksia heillä on varhennuksessa käytetylle oppimateriaaleille. Saksan- ja ruotsinopettajien näkemyksiä kartoitettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kerätty aineisto analysoitiin käyttäen metodina laadullista sisällönanalyysia.
Olennaisimpina opetusmetodeina ja lähestymistapoina nousi esille pelillisyys, toiminnallisuus, nuoremmille oppijoille sopivan hidas tahti, suuri toistomäärä ja alkuopetuksen ikäkausipedagogiikan tuntemus. Opettajan omalla heittäytymiskyvyllä ja innostuneisuudella on myös suuri merkitys varhentamisen onnistumisessa. Opetusmateriaalien suhteen opettajan oman materiaalin luominen nähtiin tärkeimpänä yksittäisenä tapana suunnata opetusta alkuopetukseen sopivaksi, sillä sopivia materiaaleja ei joko ole tai ne eivät sovi nuoremmille oppijoille. Lasten kehittyvä luku- ja kirjoitustaito nähtiin yhtenä suurimmista haasteista varhennetun kieltenopetuksen oppimateriaaleille. Myös pelejä, leikkejä, lauluja ja runsasta kuvitusta toivottiin opetusmateriaaleilta.
|
|---|