| Summary: | Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan millaisia merkityksiä yläkoulun oppilaanohjaajat antavat oppilaiden erilaisille taustoille. Sosioekonomiset taustat eivät ole lakanneet vaikuttamasta koulumaailmassa, vaikka 1960-luvulla kaikille yhtenäinen peruskoulu luotiin purkamaan epätasa-arvoistava koulujärjestelmä ja häivyttämään taustojen merkityksiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on haastaa hegemonista mahdollisuuksien tasa-arvon diskurssia ja havahduttaa koulumaailmaa niistä materiaalisista, sosiaalisista ja kulttuurisista reunaehdoista, jotka koulutyötä määrittävät.
Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, jotka on kerätty syksyn 2018 aikana keskisuomalaisista yläkouluista. Haastatteluissa käsiteltiin neutraalin teemahaastattelurungon puitteissa oppilaanohjaajan koulutuksellista ja ammatillista historiaa, koulun oppilaita, yhteistyötä kodin kanssa, omia ohjauskäytäntöjä ja lopuksi Suomen koulujärjestelmää. Haastattelun loppupuolella ohjaajille esitettiin lisäksi metakehystä rikkova kysymys koulutuksen periytyvyyteen liittyen. Analyysi on tehty Erving Goffmanin kehysanalyysiä ja Derek Layderin adaptiivisen teorianmuodostuksen mallia hyödyntäen.
Tutkimuksen tuloksina on esitetty, että oppilaanohjaajien hegemonisena metakehyksenä toimii yksilökeskeinen valinnan- ja mahdollisuuden vapautta korostava kehys. Yksilökehykseen kerrostuu kuitenkin myös oppilaiden erilaiset taustatekijät kuten sukupuoli, asuinalue ja nuorten merkittävät toiset. Ohjaajat kehystivät oppilaita myös sosioekonomisista taustoista käsin, mutta niiden vaikutukset palautettiin useimmiten lopulta takaisin yksilökeskeiseen kehykseen. Tutkimuksen johtopäätöksiä ovat, että oppilaanohjaajan ideologisesti neutraaliin ja korrektin ammattilaisen puhemaailmaan ei kuulu eriarvoisuuteen liittyvä käsitteistö eikä ohjaajilla ole riittävää kulttuurihistoriallista ymmärrystä erilaisten sosiaalisten taustatekijöiden merkityksestä koulumaailmassa.
|
|---|