| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää huostaanotettujen nuorten peruskoulukokemuksia ja löytää heidän sosiaalisesta verkostosta ne tahot, joilla on keskeinen merkitys kouluun kiinnittymisen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli nostaa esille
yksilöiden moninaisia kokemuksia kouluun kiinnittymisestä ja tätä kautta lisätä tietoisuutta niistä keinoista, joita huostaanotetun lapsen ja nuorten kanssa toimivat aikuiset
voisivat toteuttaa kouluun kiinnittymisen tukemiseksi.
Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksan 18−20-vuotiasta nuorta, joilla oli huostaanottotausta. Haastattelut tehtiin helmi-huhtikuun 2017 aikana ja ne toteutettiin puolistrukturoidun haastattelun menetelmää hyödyntäen. Haastattelut litteroitiin ja analyysi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin.
Opettaja-oppilassuhteen merkitys huostaanotetun lapsen koulutaipaleella oli huomattava. Yksilöllisellä kohtaamisella, tasavertaisella kohtelulla, vahvalla auktoriteetilla
ja lapsen tarpeiden huomioimisella oli keskeinen merkitys kouluun kiinnittymisen kannalta. Myös kokemukset vertaissuhteista lähimmässä kaveripiirissä ja eri opetusryhmissä olivat kiinnittymisen näkökulmasta merkittävässä asemassa. Muita tahoja vaikuttamassa myönteisesti huostaanotetun kouluun kiinnittymiseen olivat koulun terveydenhuolto sekä sijaishuoltopaikan työntekijät. Kouluun kiinnittymisen kehittymisen kannalta ongelmallisiksi koettiin koulukiusaaminen sekä erilaiset siirtymävaiheet, kuten
alakoulusta yläkouluun siirtyminen tai koulunpaikan vaihtuminen.
Huostaanotetulle lapselle tulisi koulussa antaa mahdollisuus muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita niin opettajiin kuin vertaisiin. Heille tulisi tarjota koulussa oikeudenmukainen ja turvallinen kasvuympäristö, jossa heidät kohdataan omana itsenään ja
heille tarjotaan yksilöllistä tukea. Koulun, terveydenhuollon ja sijaishuollon tulisi tehdä
tiivistä yhteistyötä huostaanotetun kouluun kiinnittymisen edistämiseksi.
|
|---|