| Yhteenveto: | Perusopetuksessa alakoulun puolella englantia saattaa opettaa luokanopettaja, jolla ei ole aineenopettajan pätevyyttä englannin kielessä. Onkin tärkeää kartoittaa luokanopettajien käsityksiä yhdestä kielitaidon osa-alueesta, suullisesta kielitaidosta. Oppilaiden kiinnostus kieltenopiskelua kohtaan on romahtanut, joten on olennaista kartoittaa oppilaiden käsityksiä suullisesta kielitaidosta. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia luokanopettajien käsityksiä suullisesta kielitaidosta ja sen pedagogiikasta sekä kuudennen luokan oppilaiden käsityksiä suullisesta kielitaidosta.
Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja sen tutkimussuuntaus on fenomenografia. Tutkimusaineisto koostuu neljän luokanopettajan haastattelusta sekä kyselylomakeaineistosta, jonka tuottamiseen osallistui 49 kuudennen luokan oppilasta. Molemmat aineistot on analysoitu fenomenografisen analyysiprosessin mukaisesti vaiheittain.
Luokanopettajien käsitysten mukaan suullinen kielitaito, jossa tärkeää on
viestinnällisyys erilaisissa konteksteissa, on osa kielitaidon kokonaisuutta ja sitä tulisi korostaa opetuksessa. Oppilaiden käsitysten mukaisesti suullisia harjoituksia tulisi lisätä ja oppitunneilla pitäisi puhua enemmän englantia.
Luokanopettajien täydennyskoulutuksissa olisi syytä huomioida englannin suullisen kielitaidon opettamisen haasteet ja pyrkiä tarjoamaan opettajille keinoja vieraiden kielten monipuoliseen opettamiseen. Oppilaiden näkemysten huomioiminen opetuksen suunnittelussa lisää heidän osallisuuttansa ja motivaatiotansa.
|
|---|