| Summary: | Sanaston hallinta on oleellinen osa kielitaitoa, ja se edeltää ja ennakoi osaamista kaikilla kielitaidon osa-alueilla (esim. kirjoittaminen, puhuminen, lukeminen ja kuunteleminen). Tämän
tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkoulun oppikirjojen sanastoon keskittyvien harjoitusten oppimistavoitteita ja oppilaalta vaadittuja psykologisia taitoja sanaston oppimisessa erityisesti uuden opetussuunnitelman mukaisissa oppikirjoissa. Oppikirja-analyyseja sanastotehtävistä on tehty vain
muutamia ja tässä tutkimuksessa käytettävä Nation‟in analyysitekniikka on luotu 2001 eli se on suhteellisen uusi metodi.
Tutkimuksessa analysoitiin kahden englannin oppikirjasarjan, On the Go ja Scene, seitsemännelle luokalle tarkoitettuja tehtäväkirjoja. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Kaikki oppikirjat luettiin läpi useampaan kertaan, ja kaikki löydetyt relevantit harjoitukset luokiteltiin induktiivisesti käyttäen Nation‟in luomaa analyysitekniikkaa, jonka avulla voi tarkastella sanaston oppimiseen keskittyviä tehtäviä ja tutkia niiden syvyyttä ja vaikuttavuutta niiden vaatimien psykologisten ominaisuuksien avulla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppikirjoissa oli suuria eroja sanaston oppimisen tehtävien kannalta. Oppikirjasarjojen välillä oli suuria eroja erityisesti sen suhteen miten ne pyrkivät motivoimaan
oppijaa. Yleisin käytetty keino oli se, että oppija saa itse valita tärkeitä sanoja. Tulevaisuuden oppikirjoihin kannattaisi sisällyttää enemmän sanastoon keskittyviä harjoituksia ja huolehtia niiden
laadusta.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti oppikirjaa valitessa. Tämän lisäksi oppikirjojen tekijät voivat saada ideoita kirjojen kehittämiseen. Huolellisesti laaditut oppikirjat ja niiden huomiointi kielenopetuksessa ja oppimateriaaleissa toisi oppijoille uutta motivaatiota ja intoa sanaston oppimiseen.
|
|---|