| Summary: | Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka pysyvää ulospäinsuuntautuva ongelmakäyttäytyminen on 1. – 3. luokalla. Lisäksi tarkasteltiin sitä, miten paljon opettaja antaa ohjauksellista tukea oppilaille, joilla on ulospäinsuuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä verrattuna oppilaisiin, joilla ei ole ongelmakäyttäytymistä sekä tapahtuuko tuen määrässä muutosta 1. luokalta 3. luokalle. Lopuksi tarkasteltiin, miten paljon myönteisiä ja kielteisiä tunteita opettaja liittää oppilaisiin, joilla on ulospäinsuuntautuva ongelmakäyttäytymistä verrattuna oppilaisiin, joilla sitä ei ole. Lisäksi selvitettiin, tapahtuuko opettajan tunteissa muutosta kolmen ensimmäisen kouluvuoden aikana näissä kahdessa oppilasryhmässä. Tutkimuksen aineisto koostuu Alkuportaat-seurantatutkimuksen opettajien arvioihin perustuvasta kyselystä (n = 485/1. lk.; n = 496/2. lk.; n = 474/3. lk.). Analyysimenetelminä käytettiin korrelaatiotarkasteluja, Friedman -testiä, Wilcoxon merkittyjen sijalukujen testiä, Mann-Whitney U -testiä sekä toistettujen mittausten varianssianalyysiä.
Tulokset osoittivat, että ulospäinsuuntautuva ongelmakäyttäytyminen oli hyvin pysyvää 1. luokalta 3. luokalle. Tulosten perusteella opettaja antoi ohjauksellista tukea enemmän oppilaille, joilla oli ulospäinsuuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä verrattuna oppilaisiin, joilla ei ollut ulospäinsuuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä. Lisäksi tulokset osoittivat, että opettaja liitti enemmän kielteisiä tunteita oppilaaseen, jolla oli ulospäinsuuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä ja enemmän myönteisiä tunteita oppilaisiin, joilla ei ollut ulospäinsuuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä. Tärkeää olisi jatkossa kiinnittää huomiota opettajien antaman ohjauksellisen tuen laatuun.
|
|---|