| Summary: | Tutkimuksessani pyrin kartoittamaan sukupuolisensitiivisyyden mahdollisuuksia
teorian ja käytännön tasolla taiteen perusopetuksen piirissä. Keskityn erityisesti
alakouluikäisten, noin 7–12-vuotiaiden oppilaiden kanssa tehtävään
taidekasvatustyöhön tavoitteenani löytää moninaisuuden huomioivia ja luontevia
toimintatapoja jokapäiväiseen opetustyöhön.
Taiteen perusopetus on tavoitteellista mutta samalla harrastuksenomaista.
Sukupuolisensitiivisiä toimintatapoja löytääkseni haastattelin viittä taidekasvattajaa
jotka kaikki työskentelevät lasten ja nuorten parissa. Haastatteluista nousseita teemoja
analysoin tutkielmassani limittäin teorian kanssa. Tutkimukseni teoriapohja on
lapsilähtöisyydessä sekä kriittisessä ja feministisessä pedagogiikassa. Tutkin
sukupuolisensitiivistä taidekasvatusta muun muassa opettajan ennakkoasenteiden,
moninaisuuden tunnistamisen, sukupuolen sekä kielenkäytön kautta.
Vaikka moninaisuuden huomioivat aikomukset saattavat myös latistua tyhjiksi
tavoitelauselmiksi, tutkielmani tuloksena on, että sukupuolisensitiivisiä
toimintatapoja on mahdollista toteuttaa myös käytännössä. Niiden sisäistämisessä
olennaisena näen kasvattajan oman ajatusprosessin, johon liittyy omien
ennakkokäsityksiensä tiedostaminen sekä purkaminen. Stereotypiat ovat yksilöllisen
kohtaamisen tiellä, eikä opetussisältöjä voi muutoinkaan perustaa kaavamaisille
käsityksille. Lapsiin ja nuoriin kannattaa luottaa keskustelijoina ja heidän
toimijuuttaan sekä omaa ajatteluaan on syytä rohkaista. Monet toimivat käytännöt
myös muodostuvat kokemuksen ja toiston kautta. Tärkeää sukupuolisensitiivisessä
taidekasvatuksessa, kuten muussakin opetustyössä on pysyä hereillä ja valppaana
pystyäkseen tarjoamaan arvojensa mukaista opetusta oppilaille.
|
|---|