Valkosolupitoisuuksien bayesilainen mallintaminen lasten leukemian ylläpitohoidossa

Lasten akuutin lymfoblastileukemian ylläpitovaiheen hoidossa tehtävät lääkeannostuspäätökset pohjataan nykyisin potilaan veren valkosolupitoisuuteen, joka on hoidon tehokkuudesta kertova tekijä. Potilaalle sopiva lääkeannostus on hoidon onnistumisen ja turvallisuuden kannalta tärkeä, mutta sen löytä...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Karppinen, Santeri
Other Authors: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Faculty of Sciences, Matematiikan ja tilastotieteen laitos, Department of Mathematics and Statistics, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2018
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/59607
Description
Summary:Lasten akuutin lymfoblastileukemian ylläpitovaiheen hoidossa tehtävät lääkeannostuspäätökset pohjataan nykyisin potilaan veren valkosolupitoisuuteen, joka on hoidon tehokkuudesta kertova tekijä. Potilaalle sopiva lääkeannostus on hoidon onnistumisen ja turvallisuuden kannalta tärkeä, mutta sen löytäminen on vaikeaa, sillä annettu lääkitys näkyy valkosolupitoisuudessa viiveellä, ja potilaiden elimistön reagointi lääkitykseen on yksilöllistä. Sopivan lääkeannostuksen löytämistä hankaloittavat myös hoidonaikaiset tulehdukset, jotka voivat muuttaa valkosolupitoisuutta hetkellisesti. Työ käsittelee akuuttiin lymfoblastileukemiaan sairastuneiden suomalaisten potilaiden veren valkosolupitoisuuden mallintamista kahdella bayesilaisella mallilla, differentiaaliyhtälömallilla sekä epälineaarisella tila-avaruusmallilla, jotka pohjautuvat kirjallisuudessa esitettyihin malleihin. Työssä esitellään ja laajennetaan kirjallisuudessa ehdotettuja malleja. Mallien estimointi tehdään suomalaisista potilaista koostuvaa aikasarja-aineistoa hyödyntäen. Tila-avaruusmalleja sekä potilaan tulehdusarvoa hyödynnetään ensimmäistä kertaa ilmiön mallintamisessa. Potilaan hoidonaikainen tulehdusarvo havaitaan hyödylliseksi muuttujaksi valkosolupitoisuuteen liittyvän epävarmuuden mallintamisessa.