| Summary: | 1970-luvulta lähtien kielenopetuksessa huomio on entistä enemmän kiinnittynyt suullisen vuorovaikutuksen merkitykseen ja kommunikatiiviseen kompetenssiin. Kielten oppimisen tärkeimmäksi tavoitteeksi on noussut kyky olla vuorovaikutuksessa – niin suullisessa kuin kirjallisessakin – muiden ihmisten kanssa, ja kunkin kulttuurin sosiaalisten sääntöjen mukaisesti. Niinpä myös suullista kielitaitoa on alettu tutkia entistä enemmän (ks. esim. Tergujeff 2013; Hietala 2013).
Tämän Pro Gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia asenteita suomalaisilla englannin opettajilla on kommunikatiivisia harjoituksia kohtaan. Kysymystä lähestyttiin useasta näkökulmasta, joihin kuuluivat opettajien raportoima käyttötiheys, arviointi hyvän kommunikatiivisen harjoituksen ominaisuuksista, harjoitusten käyttömahdollisuudet sekä opettajien raportoima osallistuminen harjoitusten aikana. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Communicative Language Teaching ja Task-Based Teaching –metodologioista sekä aiemmista kommunikatiivista kompetenssia koskevista tutkimuksista.
Tutkimus tapahtui kyselyllä, jota jaettiin Suomen Englanninopettajat Ry:n sähköpostilistalla ja Facebook-sivulla. Pääasiassa kvantitatiivinen aineisto muodostui 67 vastaajasta, joiden vastauksista huomiota kiinnitettiin jakaumiin sekä keskiarvoihin. Lisäksi käytettiin ristiintaulukointia, jolla selvitettiin taustakysymysten suhdetta vastauksissa nähtäviin ilmiöihin.
Tutkimuksessa saatiin selville, että lähes kaikki vastaajat raportoivat käyttävänsä suullisia harjoituksia usein opetuksessa. Harjoitusten tärkeimpänä ominaisuutena pidettiin selkeitä ohjeita, ja vastaajat käyttivät suullisia harjoituksia monipuolisissa konteksteissa. Tulevissa tutkimuksissa huomiota kannattaa kiinnittää syvällisempään analyysiin esimerkiksi haastatteluilla sekä vertailuun muiden kielten kanssa.
|
|---|