| Yhteenveto: | Tutkielmassa tarkastelen Väinöntalon rakennuskannan muodostamaa kuvaa alueensa rakennushistoriasta. Kyseessä oleva museo avattiin vuonna 1960 eli aikana, jolloin maaseutumaisemat muuttuivat pysyvästi, ja vaikka nimenomaisen museon alkuperäiset juuret ovat avajaishetkeä vanhemmat, saattoivat tuolloin tyhjenevät maalaismaisemat vaikuttaa museon rakentumiseen suuresti. Avajaishetkestä museon rakennuskanta kasvoi kasvamistaan aina 80-luvulle saakka, siksi museon tapa esittää rakennuksia on erilainen kuin miten ne alkuperäiskodeissaan tulisivat ilmi.
Museon rakennuskantaan kuuluu 19 rakennusta, joista lähes jokainen on sinne myöhemmin siirretty. Rakennuskokoelman aktiivisimmat aikakaudet sijoittuvat 60-luvulle, jolloin rakennuskanta vahvistui vuosittain jopa muutamilla rakennuksilla, ja tämä on se syy, miksi museo kuvaa aihetta erikoisella tavalla, mikäli verrokkikohteeksi asetamme autenttiset talonpoikaismiljööt. Rakennuskokoelma kertyi nopeasti, mutta dokumentteja siirtotöistä ei juurikaan ole, joten tutkimusmenetelmäksi valikoitui empiirinen tutkimus.
Museon rakennuskannan esittävyyttä määrittävät useat eri tekijät, ja vaikka tutkielmassani olen käsitellyt rakennuskantaa yksilötasolla, on kokonaisuutta pidettävä museon perustajan, Väinö Tuomaalan representatiivisena totuutena aiheesta.
|
|---|