| Summary: | Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten pakolaistaustaiset nuoret huomioidaan
koulutuksen normiohjauksessa Suomessa. Tutkimuksen keskiössä ovat koulutuksellinen
tasa-arvo, koulutusasteiden väliset nivelvaiheet sekä koulutuksen yhteiskunnalliset tehtävät
opetussuunnitelmien perusteiden valossa. Tarkasteluni kattaa kaikki koulutusasteet
perusopetuksesta korkeakoulutukseen sekä nivelvaiheiden ja kotoutumisen koulutukset.
Aineisto koostuu keskeisistä koulutuksen normiohjauksen asiakirjoista, eli laeista,
asetuksista ja opetussuunnitelmien perusteista. Aineiston analyysissa sovellan sekä
tulkitsevaa politiikka-analyysia että teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkielmani keskeisin havainto on, ettei pakolaistaustaisia nuoria huomioida koulutuksen
normiohjauksessa erillisenä ryhmänä, vaan heidät sisällytetään osaksi laajempia ja
heterogeenisempia ”maahanmuuttajat” tai ”vieraskieliset” -kategorioita. Tulkintani
perusteella suomalaisen koulutuspolitiikan lähtökohtana on universalismi, jolloin
koulutuksen tavoitteita ja erilaisia koulunkäynnin tukimuotoja lähestytään usein tiettyihin
vähemmistöryhmiin kohdistamisen sijasta yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta.
Poikkeuksena ovat nivelvaiheiden valmistavat koulutukset sekä kotoutumiskoulutus, jotka
ovat keskeisimpiä maahanmuuttajiin kohdistuvia järjestelmätason koulutuspoliittisia toimia.
Nivelvaiheiden koulutusten tavoitteena on edistää opiskeluvalmiuksia, kiinnittymistä
työelämään ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta politiikka-analyysini
perusteella normiohjaus ei kuitenkaan takaa pakolaistaustaisten nuorten alueellisesti
yhdenvertaista kohtelua.
Koulutuksellisen tasa-arvon eetos on suomalaisessa koulutuspolitiikassa edelleen vahva.
Opetussuunnitelmien perusteiden valossa pakolaistaustaisten nuorten koulutuksessa
painotetaan erityisesti koulutuksen kvalifikaatio- sekä integraatiotehtävää, ja julkilausutut
tavoitteet noudattavat multikulturalistista kotouttamispolitiikkaa. Oppimisen
itseohjautuvuuden ja yksilöllisten oikeuksien korostuminen sekä hallinta-ajatteluun
perustuvat, laajan paikallistason autonomian takaavat toimintamekanismit voivat politiikka-
analyysini perusteella kuitenkin johtaa alueellisesti epätasa-arvoisiin käytäntöihin, suomen
kielen painottamiseen oppilaan oman äidinkielen opetuksen kustannuksella ja jopa
segregaation edistämiseen niin koulujärjestelmän sisällä kuin työmarkkinoillakin. Lisäksi
eri koulutuskokonaisuuksien tukimuotojen saatavuus sekä opintosisällölliset tekijät johtavat
siihen, että etenkin oppivelvollisuusiän ylittäneinä maahan tulleet pakolaistaustaiset nuoret
voivat olla muita heikommassa asemassa.
|
|---|