Psyykkisesti oireilevien nuorten erityisluokkaopetus osana kokonaiskuntoutusta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkoulun erityisluokanopettajien näkemyksiä erityisluokkaopetuksen merkityksestä psyykkisesti oireilevien oppilaiden kuntoutuksessa sekä heidän kokemuksiaan omasta roolistaan osana oppilaan kuntouttavia tukitoimia moniammatillisissa verkostoissa. Tutkimuksen...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Norris, Heidi
Muut tekijät: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Faculty of Education and Psychology, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2017
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/56144
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkoulun erityisluokanopettajien näkemyksiä erityisluokkaopetuksen merkityksestä psyykkisesti oireilevien oppilaiden kuntoutuksessa sekä heidän kokemuksiaan omasta roolistaan osana oppilaan kuntouttavia tukitoimia moniammatillisissa verkostoissa. Tutkimuksen viitekehyksenä voidaan pitää oppilaan kuntoutumiseen tähtäävää kasvatuksellista kuntoutusta, jota kutsuttiin tässä tutkimuksessa kuntouttavaksi erityisluokkaopetukseksi. Tutkimuksen laadullinen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä yläkoulun erityisluokanopettajaa eri puolelta Suomea. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukaan erityisluokanopettajat kohtasivat ja tunnistivat työssään psyykkistä oireilua. He myös asettivat psyykkisesti oireileville oppilailleen ja erityisluokkaopetukselleen tavoitteita. Oppilaiden suurimmat tuen tarpeet koskivat vuorovaikutusta ja elämänhallintaa, mikä myös hankaloitti heidän integroitumistaan yleisopetukseen. Erityisluokanopettajat ottivat erityisen tuen oppilaat kokonaisvaltaisesti huomioon ja opetuksen tavoitteissa tuli esille sekä ryhmämuotoista että yksilöllistä opetukseen ja kasvatukseen liittyvää tukea. Opetuksen toimintatavat ja tavoitteet olivat kuntouttavia, mutta oman roolinsa tutkittavat kokivat ristiriitaisesti. Erityisluokanopettajien työhön kuului myös moniammatillista yhteistyötä, jonka haasteiksi koettiin yhteistyön ja hoitoketjujen toimimattomuus. Yhteistyön kehittämistarpeet koskivat roolien selkeyttämistä sekä moniammatillisten asiantuntijoiden jalkautumista kouluihin.