| Summary: | Tämä tutkimus tarkastelee rahapeliriippuvuudesta toipumista. Tarkastelussa on, mitä tarinoissa kerrotaan rahapeliriippuvuuden toipumisen käännekohdista ja keinoista. Lisäksi tarkastellaan, mitä annettavaa näillä edellä mainituilla on sosiaalityön käytäntöihin.
Tutkimuksen aineisto koostuu kuudestatoista tarinasta, jotka kerättiin kirjoituspyynnön avulla. Teoreettisena viitekehyksenä on narratiivisuus. Lisäksi taustateoriaa on rahapeliriippuvuudesta. Tutkimuksessa pyritään samaan ymmärrystä rahapeliriippuvuudesta toipumisesta, joten narratiivisuus sopii hyvin taustateoriaksi. Tarkoitus on saada kuuluviin niiden ääni, jotka ovat selvinneet rahapeliriippuvuudesta.
Tutkimustuloksissa selviää, että tarinoissa kerrotaan sekä rahapeliriippuvuuden toipumisen käännekohdista että toipumiskeinoista. Käännekohdat nimetään ymmärrykseksi riippuvuudesta, paljastumiseksi, peloksi jostain ja ajatukseksi siitä, että pelaamisen on loputtava. Tarinoista analysoituja rahapeliriippuvuuden toipumiskeinoja ovat retkahdusten kautta kohti lopullista toipumista, tunteiden käsittelyn opettelu, identiteetin uudelleen rakentaminen, uuden sisällön saaminen elämään, läheisten merkitys, vertaistuki ja ammattiapu sekä pelaamisen estäminen ulkopuolisin keinoin.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että rahapeliriippuvuuden ymmärrys edesauttaa toipumista sekä mahdollistaa auttamisen. On tärkeää, että toipuja saa tarkastella koko pelihistoriaansa uuden minäkuvan rakentamisen tukena. Ammattilaiset voivat vaikuttaa positiivisesti empaattisella ja ymmärtäväisellä kohtaamisella toipujan muutoshaluun. Sosiaalityön käytännöissä ymmärrystä voidaan lisätä esimerkiksi tutustumalla rahapeliriippuvaisten tarinoihin. Sosiaalityön koulutukseen olisi hyvä lisätä tietoa rahapeliriippuvuudesta ja hyödyntää olemassa olevaa kokemusasiantuntijuutta.
|
|---|