| Yhteenveto: | Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaisista osatekijöistä
maassa jo pidemmän aikaa asuneiden maahanmuuttajien hyvinvointi arjessa muodostuu.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat käsitteet arjen kansalaisuus ja hyvinvointi
arjessa. Tutkielmassa sitoudutaan fenomenologiseen viitekehykseen, jolle ominaista on
tutkijan kiinnostus ja halu kuulla, ymmärtää ja tavoittaa yksilön inhimillistä ja elettyä
kokemusta. Sosiaalityön perimmäinen idea on kuunnella asiakkaiden kokemuksia ja vastata
tarpeeseen. Tutkimalla maahanmuuttajien omia kokemuksia heidän elämästään arjesta,
voidaan saada arvokasta tietoa, jonka avulla kotouttamista ja maahanmuuttajasosiaalityötä
voidaan kehittää. Tutkielman aihe on hyvin ajankohtainen, koska Suomeen on saapunut
vuosina 2015–2016 ennätysmäärä maahanmuuttajia.
Tutkielman aineisto koostuu yhteensä yhdeksästä maahanmuuttajan haastatteluista.
Haastatteluista seitsemän on aiemmin kerätty eri tutkimustarkoitukseen ja tätä tutkielmaa
varten tehtiin kaksi teemahaastattelua. Aineiston analyysissa käytetään teoriaohjaavaa
sisällönanalyysia, jossa aineistosta löytyneitä arjen kansalaisuutta ja hyvinvointia kuvaavia
kokemuksia peilataan Erik Allardtin hyvinvointiteorian kolmeen hyvinvoinnin
ulottuvuuteen, joita ovat elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen
(being).
Fenomenologiselle tutkimukselle ominaisesti tämän tutkielman tulokset auttavat
ymmärtämään maahanmuuttajien arkea ja sitä, mistä heidän hyvinvointi arjessa muodostuu.
Haastateltavien kokemukset asettuivat hyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Elintasosta kertoessaan
haastateltavat korostivat viihtyvänsä turvallisessa Suomessa. Moni haastateltavista kertoi
taloudellisen tilanteensa olevan heikko. Yhteisyyssuhteet näyttäytyivät haastateltaville
tärkeinä uuden kotimaan kielen ja kulttuurin oppimisen sekä yhteisen ymmärryksen
löytymisen kautta. Haastateltavat olivat kokeneet usein lähtömaan yhteisöllisemmäksi.
Positiivisiksi asioiksi yhteisöllisyydestä puhuttaessa nimettiin läheisen apu, varsinkin lasten
hoidossa. Negatiivisiksi asioiksi yhteisöllisyydestä puhuttaessa mainittiin yhteisön tai suvun
liika kontrollointi. Itsensä toteuttamisesta kerrottaessa puhuttiin siitä, miten lapsille
toivottiin parempaa tulevaisuutta kuin mitä itsellä on ollut. Itsensä toteuttamista tapahtui
koulutuksen ja työn kautta. Huomion arvoista on, että työnteosta ja perheenyhdistämisestä
puhuttiin jokaisessa hyvinvoinnin ulottuvuudessa.
|
|---|