Seniorikuntoutujan osallisuus tavoitteen asettamisprosessissa asiantuntijan näkökulma

Kuntoutuksessa on perinteisesti painottunut asiantuntijalähtöinen toimintatapa, jossa kuntoutustavoitteet on asettanut asiantuntija. Nykyisin kuntoutujan omaa osallisuutta on alettu painottaa osana asiakaslähtöistä työtapaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia näkökulmia as...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Rinne, Virve
Muut tekijät: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Liikunta- ja terveystieteet, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2017
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/54303
Kuvaus
Yhteenveto:Kuntoutuksessa on perinteisesti painottunut asiantuntijalähtöinen toimintatapa, jossa kuntoutustavoitteet on asettanut asiantuntija. Nykyisin kuntoutujan omaa osallisuutta on alettu painottaa osana asiakaslähtöistä työtapaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia näkökulmia asiantuntijoilla on kuntoutujan osallistumiseen tavoitteen asettamisprosessissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmestatoista ryhmähaastattelusta, joissa kussakin haastateltiin kolmea kuntoutukseen osallistuvaa asiantuntijaa vaativan kuntoutuksen osastolta. Aineisto analysoitiin fenomenografista lähestymistapaa hyödyntäen. Analyysin tuloksena muodostui kuvauskategorioita, jotka kuvaavat asiantuntijoiden näkökulmia kuntoutujan osallistumiseen tavoitteen asettamisprosessissa. Aineistosta löydettiin neljä erilaista kuvauskategoriaa: saneleva, ehdottava, tukea antava ja mukaan ottava. Näissä kuntoutujan osallisuuden tason nähdään kasvavan hierarkkisesti. Ensimmäinen kategoria, saneleva, korosti asiantuntijan roolia asiantuntijan päättäessä tavoitteen, kuntoutujan jäädessä vaille osallisuutta ja päätösvaltaa. Näkökulma ensimmäisessä kategoriassa oli kaikkein kapein. Toinen kategoria, ehdottava, painotti myös asiantuntijan roolia. Kuntoutuja sai valita annetuista vaihtoehdoista, jolloin kuntoutujan osallisuus oli niukkaa. Kolmas kategoria, tukea antava, voitiin nähdä kuntoutujakeskeisenä toimintana. Asiantuntijat rohkaisivat kuntoutujaa antamaan tavoitevaihtoehtoja ja päättämään niistä sallivassa ja arvostavassa ilmapiirissä. Neljäs kategoria, mukaan ottava, näyttäytyi kuntoutujan osallisuuden osalta selkeänä ja painottui kuntoutujan ja asiantuntijan yhteiseen päätöksentekoon, jossa kuntoutujalta nousseista tavoitevaihtoehdoista muotoiltiin yhteinen tavoite. Näkökulma neljännessä kategoriassa oli kaikkein laajin. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että asiantuntijoiden näkökulma vaikuttaa kuntoutujan osallisuuden ilmenemiseen tavoitteenasettamisprosessissa. Rehabilitation has traditionally focused on expert-driven approach where goals are set by the professional. To date, participation of a rehabilitee has begun to be emphasized more. The aim of this study is to describe different types of approaches professionals have in rehabilitee`s participation in goal setting process. The research material consisted of thirteen group-interviews of professionals based on goal setting discussion between the professionals and rehabilitees. The data was analyzed using phenomenographical approach describing categories that express professionals approaches of the participation of a rehabilitee. There was found four different approaches that professionals expressed: authoritative, proposing, supporting and inclusive. Participation of a rehabilitee was seen to increase hierarchically in each of the aforementioned category. Authoritative – approach emphasized the role of the professionals, who decided the goal and participation of a rehabilitee and decision-making stayed poor. Proposing –approach also emphasized the role of the professionals. The rehabilitee could choose from given options but the professional lead the process. The atmosphere was approbative and there was no underestimation. The participation of a rehabilitee was meager. Supporting –approach could be seen as patient-centered activity. The professionals encouraged the rehabilitee to give goal options and to choose from them. There was permissive and appreciative atmosphere in the discussion. Participation of a rehabilitee appeared to be clear and strong in inclusive –approach. The focus was on the collaborative decision-making between the professional and a rehabilitee where the purpose was to achieve a shared goal. Based on the results it can be concluded that the professionals approach seemed to have an effect on the expression of participation of a rehabilitee in the goal setting process.