| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ja portugalilaisten
lastentarhanopettajien näkökulmia varhaiskasvatuksen laadusta. Kasvatusta ei
koskaan toteuteta tyhjiössä vaan se luodaan vallitsevan kulttuurin ja siinä
toimivien yksilöiden kesken. Toimintaperiaatteet ja käytännöt ovat ajallisesti,
paikallisesti ja sosiaalisesti rakentuneita, jolloin niin varhaiskasvatus kuin sen
laadun määritelmätkin vaihtelevat eri kulttuureissa. Tarkastelemalla
rinnakkain eri kulttuureja on mahdollista päästä lähemmäksi sitä, mitä kunkin
maan varhaiskasvatus on ytimeltään.
Tutkimus toteutettiin Q-menetelmää käyttäen ja tutkimusjoukkona oli 24
suomalaista ja 25 portugalilaista lastentarhanopettajaa. Suomessa aineisto
kerättiin neljästä eri kunnasta tai kaupungista kesän 2016 aikana ja portugalissa
syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Aineistonkeruutilanteessa
lastentarhanopettajat lajittelivat 69 varhaiskasvatuksen laatuun liittyvää
väittämää jakaumalle vähemmän tärkeä - neutraali - erittäin tärkeä. Lisäksi
suomalaiset lastentarhanopettajat perustelivat valintojaan ja vastasivat
lisäkysymyksiin. Tutkimusaineistona olivat väittämät jakaumalle sijoitettuna
sekä suomalaisten lastentarhanopettajien puhe litteroituna. Väittämien
lajitteluiden pohjalta tehtiin pääkomponenttianalyysi ja suomalaisten
lastentarhanopettajien puhetta käytettiin tulkinnan syventämiseen.
Tulokset osoittivat, että suomalaisten ja portugalilaisten
lastentarhanopettajien laatunäkökulmissa on eroja. Suomalaiset
lastentarhanopettajat jakavat yhtenäisen näkökulman varhaiskasvatuksen
laadusta. Näkökulmassa korostetaan tunne- ja vuorovaikutusilmapiiriä, jossa
lapsen kohtaamista ja kunnioitusta pidetään tärkeämpänä kuin tiloja,
materiaaleja tai yksittäisiä oppimistoimintoja. Portugalilaisten
lastentarhanopettajien näkökulmat varhaiskasvatuksen laadusta ovat taas
moninaisempia ja niitä kuvaamaan löydettiin neljä näkökulmaa. Ensimmäisessä
näkökulmassa korostuvat lämmin ja kunnioittava suhtautuminen lapseen,
toisessa yksilöllinen keskustelu ja vuorovaikutus, kolmannessa turvallisuus ja
neljännessä sosiaaliset taidot sekä kielelliset toiminnot.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että painotukset siitä, mitä
lastentarhanopettajat pitävät varhaiskasvatuksen laadun kannalta tärkeänä,
vaihtelevat maakohtaisesti ja maan sisäisestikin. Tällöin laatua on mahdotonta
määritellä universaalisti yhdellä kaiken kattavalla tavalla. Suomalaisten
lastentarhanopettajien näkökulman voidaan kuitenkin ajatella olevan
yhdenlainen tiettyyn kulttuuriin sidottu laadun määritelmä, sillä
lastentarhanopettajien arvopohja on hyvin yhtenäinen.
|
|---|