| Yhteenveto: | Kaunokirjallisuuden suomentaminen on luovaa toimintaa, jossa kääntäjä tekee valintoja monin eri perustein. Irrottautuminen lähtötekstistä on usein välttämätöntä, jotta voidaan saavuttaa sujuva suomennos. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, missä määrin kaunokirjallisessa käännöksessä voidaan poiketa alkuperäistekstistä funktionaalisten kategorioiden tasolla.
Tutkimuksen aineistona oli Jane Austenin teos Pride and prejudice sekä Kersti Juvan vuonna 2014 nimellä Ylpeys ja ennakkoluulo julkaistu suomennos samasta teoksesta. Tutkittavaksi valittiin kolme katkelmaa teoksesta. Katkelmat analysoitiin käyttäen Gideon Touryn deskriptiivisen käännösteorian metodia. Tarkastelun kohteena olivat systeemis-funktionaalisen kieliopin mukaiset prosessityypit ja niiden käännösvastineet. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut arvioida käännöksen laatua tai ekvivalenssia.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että prosessityyppi säilyy muuttumattomana enemmistössä tapauksista. Poikkeamat olivat kuitenkin myös yleisiä. Kopulaverbejä hyödyntävistä luonteeltaan staattisista relationaalisista lauseista oli usein siirrytty dynaamisempiin materiaalisiin ja mentaalisiin lauseisiin ja kuvailevampien verbien käyttöön. Verbeissä tapahtuneet muutokset heijastuivat myös henkilöiden rooleihin kuvatuissa tapahtumissa ja siten koko henkilökuvaukseen. Prosessilauseita oli korvattu toisentyyppisten prosessilauseiden lisäksi myös muilla ratkaisuilla, kuten ei-finiittisillä rakenteilla. Ilmaisun selkeys ohitti tärkeydessä sekä sanatarkan käännöksen että tarpeen säilyttää sama formaalisuuden taso. Luonnollinen kieli ja eläväinen kuvaus olivat etusijalla. Tehdyt muutokset kuvastavat tapaa, jolla kaunokirjallisia suomennoksia tehdään nykylukijoille.
|
|---|