| Summary: | Tutkimuksessa analysoidaan työaikojen konvergenssia Euroopassa ajanjaksolla 1995–2015. Lisäksi tarkastellaan aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla, ovatko tämän tutkimuksen konvergenssitulokset yhdensuuntaisia tuottavuuden ja palkkojen kehityksen kanssa. Työaikakonvergenssia testataan poikittaismene- telmillä, joita ovat s- ja b-konvergenssimenetelmät. b-konvergenssia tutkitaan sekä absoluuttisessa että ehdollisessa mielessä. Ehdollisessa konvergenssissa otetaan kiinteiden maakohtaisten vaikutusten lisäksi huomioon osa-aikatyön ja naisten työssäkäynnin yleisyys. Estimointi tehdään käyttämällä Eurostatin työ- voimatutkimuksen tilastoja keskimääräisistä todellisista viikkotyötunneista. Empiiristen tulosten perusteella keskimääräiset viikkotyöajat ovat s- ja b-kon- vergoituneet Euroopassa. Kokonaistason tarkastelun lisäksi tarkastellaan erik- seen sekä naisten ja miesten että osa-aikaisten ja kokoaikaisten työllisten työai- kakonvergenssia. Osajoukot ovat b-konvergoituneet kaikissa maaryhmissä. Myös kaikkien osajoukkojen s-konvergenssia on havaittavissa lähes kaikissa maaryhmissä. Osa-aikaisten työllisten konvergoitumiskehitys vanhoissa jäsen- maissa sekä EU:n ulkopuolisissa sisämarkkinamaissa poikkeaa Euroopan kon- vergoitumistrendistä, sillä osa-aikaisten viikkotyötunnit eivät ole konvergoitu- neet näissä maaryhmissä. Toinen poikkeus ovat naispuoliset työlliset uusissa jä- senmaissa ja EU:n ulkopuolisissa sisämarkkinamaissa. Absoluuttinen b-konver- genssi on ollut maaryhmästä riippumatta heikompaa kuin ehdollinen b-konver- genssi. Tulokset ovat yhdenmukaisia tuottavuus- ja palkkakonvergenssien kanssa, sillä aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan myös työn tuotta- vuus ja nimelliset palkat ovat konvergoituneet Euroopassa.
|
|---|