| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkastelimme äitien kokeman työstressin yhteyttä lasten subjektiiviseen
hyvinvointiin. Analysoimme myös äitien koulutustason yhteyttä työstressin kokemiseen sekä
lasten subjektiiviseen hyvinvointiin. Lisäksi analysoimme, muuntaako äitien koulutustaso
äitien kokeman työstressin yhteyksiä lasten subjektiiviseen hyvinvointiin. Viimeisenä
mielenkiinnonkohteenamme oli lasten sukupuolten väliset erot subjektiivisessa
hyvinvoinnissa. Tutkimus on osa TIKAPUU-Alakoulusta yläkouluun-tutkimushanketta ja
käyttämämme aineisto kerättiin syksyllä 2014. Tutkimus rajattiin kuudesluokkalaisiin lapsiin,
joiden äidit vastasivat vanhemman kyselylomakkeeseen (N=671). Lasten subjektiivinen
hyvinvointi koostui tässä tutkimuksessa elämäntyytyväisyydestä, vähäisestä
masentuneisuudesta ja fyysisestä aktiivisuudesta. Lasten elämäntyytyväisyyttä arvioitiin
Satisfaction With Life Scale-mittarilla ja masentuneisuutta mitattiin depressioseulalla
(DEPS). Fyysistä aktiivisuutta kartoitettiin kolmen erillisen kysymyksen avulla. Mitattaessa
äitien kokemaa työstressiä, äitien tuli arvioida, missä määrin työhön liittyvät asiat tuottavat
heille stressiä. Tutkimuksessa havaittiin, että äitien kokema työstressi oli yhteydessä lasten
masentuneisuuteen, eli mitä enemmän äiti koki työstressiä, sitä korkeammat
masentuneisuuden pistemäärät lapsi raportoi. Vastaavia yhteyksiä ei löytynyt
elämäntyytyväisyyden tai fyysisen aktiivisuuden osalta. Korkeammin koulutetut äidit kokivat
matalammin koulutettuja äitejä enemmän työstressiä. Äitien koulutustaso ei kuitenkaan ollut
yhteydessä lasten subjektiiviseen hyvinvointiin. Äitien koulutustason ja työstressin välinen
yhdysvaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tämä tutkimus antaa lisätukea vanhempien
kokeman työstressin sekä työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimuksen tarpeelle. Lisäksi
tulokset haastavat äitejä pohtimaan työstään aiheutuvan stressin vaikutuksia perheensä,
erityisesti lasten, elämään.
|
|---|