| Summary: | Ammatillisen lisensiaatintutkimuksen tehtävänä on selvittää, mihin köyhien lapsiperheiden
vanhemmat luottavat. Tutkimuksessa luottamus määritellään arjessa toimimista helpottavana
suhteena, kuten esimerkiksi koettuna tukena tai yhteenkuuluvuutena. Tutkimuksen aineistona
on 42 lapsiperheen vanhemman kirjoittamaa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä
–kirjoituskilpailuun osallistunutta kirjoitusta. Kirjoittajat asuvat Etelä-Suomessa kaupunkimaisissa
kunnissa ja heistä naisia on kolmekymmentäkahdeksan ja miehiä neljä.
Tutkimus on laadullinen, fenomenologiseen lähestymistapaan sitoutuva eli se pyrkii tavoittamaan
kokemusta. Kirjoituskilpailuun osallistuneet kirjoitukset ymmärretään kirjoituksina
koetusta arjesta. Aineistoa on käsitelty sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja tyypittelemällä.
Teemallisen analyysin perusteella kirjoituksissa kuvattiin luottamusta, epäluottamusta
ja luottamusta omaan itseen. Kuvallisten ja kirjallisten tiivistelmien analyysin pohjalta
aineistosta löytyi kuusi luottamustyyppiä: Taistelijat, Puolisoon luottavat, Sukuihmiset, Verkostoitujat,
Kriitikot ja Kurjat.
Tutkimus osoittaa, että köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat luottamusta ja epäluottamusta
monin eri tavoin. Yhteistä kirjoituksille on se, että viranomaisia ja palvelujärjestelmää
kohtaan koetaan usein epäluottamusta. Koetun epäluottamuksen taustalla on palvelujen
ja tuen tarpeen kohtaamattomuuden lisäksi huonot asiointikokemukset viranomaisten luona
ja palvelujärjestelmässä. Sen sijaan luottamusta koetaan erityisesti omaan lähiverkostoon ja
myös omaan selviytymiseen. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että perheiden arjessa
läheisverkoston – perheen, suvun ja ystävien – kautta saatu tuki on tärkeää. Luonnollisten
yhteisöjen merkitys tulisi huomioida myös vahvemmin sosiaalityössä. Sosiaalityön kehittä-
misessä huomiota olisi kiinnitettävä asiakkaan kohtaamiseen ja siihen, että asiakkaan saama
tuki olisi paitsi konkreettista, myös oikea-aikaisesti annettua.
|
|---|