| Yhteenveto: | Tutkimuksessa tarkastelen kolmen eri-ikäisen englantilaisen alakoulun opettajan ammatillista
kehittymistä elämäkerrallisen haastattelumenetelmän avulla. Tutkimusaihe on tärkeä, koska opettajan
vaikutus koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä lasten oppimiseen on merkittävä. Lisäksi useat
kansainväliset vertailututkimukset osoittavat, että oppimisessa on merkittäviä haasteita tutkimuksen
kohteena olevassa englantilaisessa koulujärjestelmässä. On merkityksellistä tutkia, miten opettaja kokee
voivansa vaikuttaa työhönsä ja työssä kehittymiseen tässä kontekstissa, jotta voisimme lisätä ymmärrystä
koulutuksen ja oppimisen kehittämishaasteista.
Tutkimuksessa opettajan kehittyminen nähdään sekä ulkoisena sosiaalistumisprosessina että
yksilöllisenä oppimisprosessina. Avoimen elämäkerrallisen haastattelun avulla on pyritty tavoittamaan
opettajien oma näkökulma siihen, miten he suhtautuvat muutokseen ja työssä kehittymiseen ja mitkä
tekijät he näkevät keskeisinä omassa kehittymisprosessissaan.
Elämäkerroissa nousi esille useita työn realiteetteja, jotka opettajat kokivat merkityksellisinä
kehittymisen näkökulmasta. Ulkoiset, yhteiskunnasta ja koulujärjestelmästä nousevat paineet, kuten
sitova valtakunnallinen opetussuunnitelma, työn arviointijärjestelmät, valtakunnalliset testit ja tarkasti
vaaditut tuntisuunnitelmat aiheuttavat stressiä, väsymystä, turhautuneisuutta ja kohtuutonta työkuormaa,
mikä opettajien mukaan heikentää luovuutta ja itsenäisyyttä ja vaikuttaa näin haitallisesti opettajana
kehittymiseen. Myös koulun sisäiset ihmissuhteet, kuten suhde rehtoriin ja kollegoihin nähtiin joko
rajoittavana tai kannustavana. Kokonaisuutena opettajat kokivat yhteistyön yhdeksi tärkeimmistä asioista
kehittymisessään. Opettajat näkivät kehittymisen olevan vahvasti sidoksissa oman persoonallisuuden
kehittymiseen. Aktiivinen elämä ja avoin suhtautuminen asioihin, vahva arvomaailma sekä omasta
elämästä ja itsestä huolehtiminen nousivat merkittäviksi kehittämistä edistäviksi tekijöiksi. Huolta
aiheutti suuri työmäärä, oman ajan puute ja liiallinen keskittyminen akateemisiin asioihin, mikä aiheuttaa
sekä opetuksen että oppimisen kapea-alaistumista ja sitä kautta yksilöllisyyden ohentumista sekä
opettajien että oppilaiden näkökulmasta. Opettajat näkivät kehittymisen ja muutoksen arvokysymyksenä:
lasten perustarpeet menivät kaiken muun edelle.
|
|---|