| Summary: | Tutkimukseni tehtävänä oli selvittää, miten eri alojen asiantuntijat elinikäisen oppimisen elämänkaarelta tukevat luovuutta ja innostusta heidän omissa työtehtävissään. Lisäksi tiedustelin haastateltavilta, millaisena he näkevät opettajuuden roolin nyt ja tulevaisuudessa. Haastattelututkimukseni lähestymisote oli fenomenografinen, joten tarkastelin tutkittavien käsityksiä. Haastattelin neljässä eri kaupungissa yhdeksää asiantuntijaa keväällä 2016. Heihin kuului opettajia, professoreita ja yritysjohtajia. Haastattelut suoritettiin suullisesti ja kirjallisesti sähköpostin välityksellä. Analysoin aineiston fenomenografisella analyysilla. Tutkimustulokset vahvistivat jo olemassa olevaa teoriaa luovuuden ja elinikäisen oppimisen asenteen merkityksestä alati muuttuvassa maailmassa. Asiantuntijat näkivät opettajan roolin muuttuvan opettajasta oppimisen mahdollistajaksi tai valmentajaksi. Opettaja-oppilassuhteen toivottiin kehittyvän tasa-arvoisemmaksi, mutta muistutettiin samalla kasvatussuhteen asymmetrisen asetelman merkityksestä. Tutkimustulosten pohjalta voidaan esittää, että luovuuden ja innostuksen johtamisessa lähestymistavan pitäisi olla näitä rajoittavien esteiden kitkemisessä. Luova ympäristö on tulosten mukaan viihtyisä, virikkeellinen ja tarkoituksenmukainen. Oppilaalla on oltava kokemus siitä, että hän voi saada aikaan merkityksellisiä asioita, osana yhteisöään. Koulun on vaalittava oikeudenmukaisuuden ideaaleja ja kasvatettava lapset alati muuttuvan yhteiskunnan jäseniksi. Holistisesti tarkasteltuna asiantuntijoiden käsitykset muistuttivat freinetpedagogiikkaa.
|
|---|