| Summary: | Tämän tutkimuksen aiheena on korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys, yksinäisyyden
kokemuksen vähentämisen keinot sekä yksinäisyyden ennaltaehkäisy korkeakouluissa.
Yksinäisyys on yksi yhteiskuntamme pinnan alle kätkeytyvistä ja yksilöiden subjektiivisiin
kokemuksiin liittyvistä ongelmista. Kuka tahansa voi kokea itsensä yksinäiseksi ja kärsiä
yksinäisyyden negatiivisista seurauksista. Erityisesti opiskelijoiden yksinäisyyden
kokemuksen vähentämisen keinoista ja opiskelijoiden yksinäisyyden ennaltaehkäisystä ei
tiedetä paljoa.
Tutkimusta varten haastateltiin kymmenen opiskelijaa, jotka olivat aiemmin kokeneet
itsensä ongelmallisesti yksinäiseksi, mutta eivät kokeneet enää. Mielenkiinnon kohteena
olivat erityisesti tapahtumat ja syyt yksinäisyyden kokemuksen vähenemisen taustalla,
opiskelijoille tarjolla olevan tuen merkitys yksinäisyyden kokemuksen vähenemisessä sekä
yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn liittyvät keinot. Tutkimukseni tulosten perusteella
yksinäisyyden syiden ja seurauksien moninaisuudesta huolimatta yksinäisyyden
kokemuksen vähenemisen taustalla voidaan nähdä kaksi merkittävää tekijää, jotka olivat
itsetunnon lisääntyminen sekä muut ihmiset. Itsetunnon lisääntyminen tapahtui terapian,
vaihto-opiskelun tai muun yksilöllisen kasvuprosessin kautta ja yksinäisyyden kokemus
väheni muiden ihmisten avulla asumalla kämppisten kanssa tai parisuhteen tai harrastusten
kautta. Itsetunnon lisääntyminen oli usein myös yhteydessä siihen miten muiden ihmisten
rooli elämässä koettiin. Hyödyllistä tukea opiskelijoille tarjosivat YTHS sekä
oppilaitospappi. Yksinäisyyden ennaltaehkäisyn suurimmat mahdollisuudet liittyivät
opiskelijatapahtumatarjonnan monipuolisuuteen, opetuskäytäntöjen muuttamiseen sekä
tiloihin.
|
|---|