| Summary: | Suomen hallitusohjelmaan keväällä 2011 oli kirjattu tavoite ns. vahvoihin peruskuntiin perustuvasta kuntarakenneuudistuksesta. Maa jaettiin selvitysalueisiin, joilla alueiden kuntien tuli yhdessä selvittää mahdollisuuksia tällaisten vahvojen peruskuntien muodostamiselle. Suuri osa selvitysalueista ei alkuunkaan täyttänyt valtioneuvoston asettamia vahvan peruskunnan kriteereitä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena yhden tällaisen selvitysalueen kuntien kunnanvaltuutetut näkevät oman alueensa kuntarakenteen lähitulevaisuudessa. Toisena selvitettävänä asiana olivat valtuutettujen tulevaisuusskenaariot verrattuna Kunnallisalan Kehittämissäätiön esittämiin 2030-tulevaisuusskenaarioihin.
Tutkimusaineisto kerättiin kunnanvaltuutettujen ”tulevaisuuden muistelu” -menetelmällä kirjoittamasta tekstiaineistosta alkuvuodesta 2014. Tutkimusalueen 103 valtuutetusta kirjoitelmatekstin kirjoitti 83 valtuutettua. Tekstejä analysoitiin erilaisin sisällönanalyyttisin menetelmin.
Valtuutettujen vastauksista löytyi itsenäisen kunnan, lisääntyvän yhteistyön sekä kuntaliitosten kannattajia. Kotikunnan tulevaisuus rakentui sisäisten tekijöiden, instituutioiden ja ympäröivän maailman vaikutuksesta näihin kolmeen eri vaihtoehtoon.
Skenaariovertailussa annettujen kolmen skenaarion – palveluvaltainen ympäristö-Suomi, markkinoiden ehdoilla onnistuva Suomi ja alueellisesti tasapuolista kehitystä hakeva Suomi – haastajaksi löytyi Täällä ollaan ja pysytään -Suomi, missä valtuutettujen ja asukkaiden yhdessä naapurikuntien kanssa tekemät ratkaisut sekä toivat uusia elinkeinoja ja asukkaita sekä ylläpitivät nykyistä maaseutuelämää tuloksellisesti.
Keväällä 2015 aloittanut uusi eduskunta ja hallitus saivat perinnökseen edellisen hallituskauden suuret, ratkaisemattomat kuntarakenteen uudistamisen ongelmat. Kuntarakenneuu-distuksesta luovuttiin. Kuntien toimintaan suuresti vaikuttava Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus SOTE sen sijaan alkaa olla toteuttamista vaille valmis. Tutkielman tuloksista voi päätellä, että mikäli kuntarakennetta tulevaisuudessa halutaan uudistaa, tulisi valtiovallan ymmärtää kuntien monimuotoisuus ja ottaa kuntien päättäjät vahvemmin mukaan uudistustyöhön kunkin alueen omaleimaisuuden ja olemassa olevien vahvuuksien hyödyntämiseksi.
|
|---|