| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa kuvataan kokemuksia soittoharrastuksen jatkamisesta aikuisiällä sekä näille kokemuksille annettuja merkityksiä. Tutkimuksen aihetta on lähestytty fenomenologisesta tutkimusperinteestä käsin. Tämän tutkimuksen aikuiset soitonharrastajat eivät ole vasta-alkajia soittoharrastuksessaan, vaan heillä on takanaan soitto-opintoja lapsuudessa ja nuoruudessa. Yhtenä tutkimuksen tavoitteena on antaa kuva siitä, millä tavoilla soittoharrastusta voi jatkaa aikuisena.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta aikuista soitonharrastajaa heidän soittoharrastukseensa liittyvistä kokemuksistaan. Kaikki haastateltavat harrastivat haastatteluhetkellä aktiivisesti soittoa joko soittotuntien tai yhteismusisoinnin muodossa. Haastatteluaineisto analysoitiin fenomenologisen psykologian analyysimenetelmällä. Tuloksina saatiin tutkittavien harrastuskokemuksia kuvaavat yksilökohtaiset merkitysverkostot sekä koko aineistoa kuvaileva ilmiön yleinen merkitysverkosto. Keskeisimpiä kaikille tutkittaville yhteisiä soittoharrastuksen jatkamiselle annettuja merkityksiä olivat kokemus kehittymisestä soittoharrastuksessa, kokemus soittotaidosta positiivisten tunteiden tai asioiden antajana, kokemus esiintymisten merkityksellisyydestä sekä kokemus musiikista ja soittamisesta ihmisiä yhdistävänä asiana.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että soittoharrastus voi tuottaa aikuiselle positiivisia kokemuksia monin eri tavoin. Lisätutkimus aikuisten soittoharrastuksesta olisi tervetullutta, jotta aikuisten harrastamisen tarpeisiin osattaisiin vastata.
|
|---|