"Tää on hauskaa puuhaa" tutkiva toiminta varhaiskasvatuksen tiedekerhoissa

Tutkimusten mukaan varhaislapsuudessa muodostuneet asenteet tiedekasvatuksesta vaikuttavat lasten tieteen oppimiseen myöhemmin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaista on lasten tutkiva toiminta heille järjestetyissä tiedekerhoissa, ja mikä tutkimisessa innostaa lapsia. Tutkimuksen...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Leppänen, Ellen
Muut tekijät: Kasvatustieteiden tiedekunta, Faculty of Education, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2016
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/50367
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkimusten mukaan varhaislapsuudessa muodostuneet asenteet tiedekasvatuksesta vaikuttavat lasten tieteen oppimiseen myöhemmin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaista on lasten tutkiva toiminta heille järjestetyissä tiedekerhoissa, ja mikä tutkimisessa innostaa lapsia. Tutkimuksen aineisto kerättiin yksityisessä päiväkodissa 5–6-vuotiaille lapsille järjestetyissä tiedekerhoissa. Kerhoissa oli 5 erilaista teemaa. Kerhokertoja oli 9 ja kerhoihin osallistui yhteensä 7 lasta. Tiedekerhot videoitiin ja videot litteroitiin tekstiksi. Aineisto analysoitiin laadullisesti. Tiedekerhoihin osallistuneet lapset olivat kiinnostuneita tutkimisesta. Lapset toivat esille, että tutkiminen oli heistä innostavaa ja mielekästä toimintaa. Lapsille tärkeää oli itse tekeminen ja kokeminen sekä havaintojen ja ajatusten jakaminen toisten lasten kanssa. Sosiaalisen ympäristön lisäksi tiedekerhoissa korostui välineiden merkitys. Kun lapsilla oli riittävästi tarvittavia välineitä, he keskittyivät tutkimiseen paremmin kuin silloin, kun heidän piti vuorotella välineiden käytössä. Tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä, että lasten tutkimisessa keskeistä on itse tekeminen ja kokeileminen, monipuolinen aistien käyttö ja lasten omista kiinnostuksenkohteista lähteminen. Yksi tutkimisen keskeisistä edellytyksistä on se, että lapsilla on saatavilla riittävästi tutkimisessa tarvittavia välineitä. Tutkiminen on lapsille luontaista toimintaa ja se tarjoaa heille iloa ja onnistumisen elä- myksiä. Aikuisen tehtävä on mahdollistaa lasten tutkimukset.