| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ADHD-diagnoosin saaneiden lasten vanhempien kokemuksia koulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tutkimuksen kohteena oli van-hempien kokema vuorovaikutus opettajien kanssa sekä vanhempien tapa asemoida itsensä yhteistyössä. Tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan tietoa siitä, miten koulu voisi paremmin tukea ADHD-diagnoosin saaneita ja ylipäätään tukea tarvitsevia oppi-laita yhteistyössä vanhempien kanssa. Tutkimuksen aineistona oli 13 ADHD-diagnoosin saaneen lapsen vanhemman teemahaastettelua, joita tarkasteltiin laadulli-sen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimus osoitti vanhempien kokemusten kodin ja koulun yhteistyöstä olevan pääosin kielteisiä. Kasvatuskumppanuuden näkökulmasta ihanteellista aitoa kump-panuutta kyllä koettiin, mutta sen toteutuminen oli sattumanvaraista ja monilta osin puutteellista. Suurimmat esteet kumppanuuden kokemiselle muodostuivat kodin ja koulun erilaisista tavoista nähdä lapsi ja lapsen tarpeet sekä opettajien haluttomuudes-ta tai kyvyttömyydestä nähdä vanhemmat kumppaneina työssään. Koetut yhteistyön haasteet saivat vanhemmat aktiivisesti kamppailemaan sekä lastensa että omien oike-uksiensa puolesta, mikä uuvutti ja raskautti vanhempia.
Tulokset peräänkuuluttavat koulujen ADHD-tiedon lisäämisen lisäksi vanhem-mat kohtaavaa vuorovaikutusta sekä taitoa keskustella erilaisista näkemyksistä mo-lempia osapuolia kuulevasti ja kunnioittavasti. Sekä lapsen että kodin ja koulun eduksi koettiin se, että opettajat ja vanhemmat vetivät yhtä köyttä lapsen kasvuun ja oppimi-seen liittyvissä kysymyksissä.
|
|---|