| Yhteenveto: | Käsillä oleva tutkielma tarkastelee Ernesto Laclaun poliittista filosofiaa kansainvälisen politiikan näkökulmasta. Ennen kaikkea Laclaun tulkinta universalismin ja partikularismin välisestä suhteesta on työn kannalta keskeisessä osassa. Laclaun näkemyksen mukaan kaikki yhteisöt rakentuvat jollekin partikulaarien ja universaalin väliselle artikulaatiolle, joka puolestaan on seurausta kontingentista inhimillisestä toiminnasta. Työssä sovelletaan Laclaun ajattelua suojelun ja humanitarismin problematiikan yhteyteen.
Tutkielmassa jäsennetään kansainvälisen politiikan teoretisoinnin kenttä jakamalla mahdolliset näkökulmat kosmopoliittisiin ja realistisiin. Ero näiden kahden näkökulman välillä perustuu ennen kaikkea erilaiseen suhtautumiseen tahdon ja tahtoa rajoittavien rakenteiden väliseen ristiriitaan. Jako kosmopoliitteihin ja realisteihin ilmenee apologisen ja utopistisen asenteen välisenä jännitteenä. Realistien näkökulma on lähempänä tahtoa painottavaa apologista asennetta, kosmopoliittien korostaessa tahtoa rajoittavien normien merkitystä ja siten määrittyessä utopistisen asenteen piiriin.
Työssä osoitetaan Laclaun sijoittuvan lähemmäs realistista traditiota ja apologista asennetta. Tästä aiheutuu myös tiettyjä Laclaun teorian normatiivisia ongelmia. Työssä osoitetaan Laclaun ajattelusta löytyvän myös sellaisia painotuksia, jotka auttavat tulkitsemaan Laclauta vähemmän apologisesta näkökulmasta käsin.
|
|---|