| Summary: | Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään lähisuhdeväkivaltaan liittyviä haasteita ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimukseni kohdistuu siihen, minkälaisia esteitä lähisuhdeväkivaltaa työssään kohdanneet ammattilaiset kertovat liittyvän lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamiseen. Tutkimuksessani selvitin puheeksi ottamisen vaikeutta ja etsin ammattilaisten tapoja selittää tätä. Valitsemaani aihetta perustelen sillä, että tätä näkökulmaa ei ole mielestäni riittävästi aiemmin tutkittu. Tutkimus on aihepiiriltään ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä Euroopan unionin perusoikeusviraston (European Union Agency for Fundamental Rights, FRA) raportissa vuodelta 2014 todetaan, että EU:n jäsenvaltioissa naisiin kohdistuu edelleen väkivaltaa. Väkivaltaa ei ole saatu vähennettyä merkittävästi, vaikka ilmiö ja siihen puuttumisen keinoja on olemassa. Väkivalta on vastoin naisten perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Lisäksi se vähentää naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Väkivallalla on negatiivisia vaikutuksia sekä yksilölle että hänen perheelleen ja se myös kuormittaa yhteiskuntaa eri tavoin. (European Union Agency for Fundamental Rights, FRA 2014a, 1.)
Aineisto koostuu viidestä Violence Intervention in Specialist Health Care (VISH) -hankkeessa tehdyistä fokusryhmähaastatteluista. Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa lähisuhdeväkivallan yleisyyttä Tunnistamisen ja puheeksi ottamisen systematisointi -mallin avulla ja ottaa toimintamalli vakituiseen käyttöön. Hankkeen jälkeen ammattilaisille tehtiin haastatteluja, joissa he kertoivat mallin käyttökokemuksista.
Haastatteluja analysoimalla selvitin ammattilaisten kokemuksia ja mielipiteitä lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamisesta. Ammattilaiset olivat käyttäneet toimintamallia varsin niukasti ja se miksi niin tapahtui, oli minusta tutkimisen arvoinen asia. Tutkimusmenetelminä käytin sisällönanalyysia, Ervin Goffmanin Kasvotyön teoriaa sekä kehysanalyysia. Pyrin aineistoa analysoidessani tarkastelemaan sitä, miten ammattilaiset kehystävät puheeksi ottamisen tilanteita. Löysin aineistosta kaksi kehystämisen tapaa. Ensimmäinen kehys kertoo, että ammattilaiset pyrkivät etsimään lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamista varten suotuisan hetken tai tunnetilan. Tilanteen arviointiin liittyy tunteita ja intuitiota, jotka ohjaavat ammattilaisten toimintaa. Toisen kehyksen avulla ammattilaiset kertovat lähisuhdeväkivallasta puhumisen epämukavuudesta ja kertovat, millaisia esteitä liittyy aiheen puheeksi ottamisen hetkeen. Tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimustietoa siitä, että lähisuhdeväkivaltaan liittyy edelleen puhumattomuuden kulttuuri. Tutkimukseni osoittaa, että on tarpeen aktiivisesti kehittää väkivallan puheeksi ottamista sekä ottaa lähisuhdeväkivallan vähentäminen yhteiseksi tavoitteeksi ja lisätä yhteistyötä eri ammattikuntien kesken.
Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään lähisuhdeväkivaltaan liittyviä haasteita ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimukseni kohdistuu siihen, minkälaisia esteitä lähisuhdeväkivaltaa työssään kohdanneet ammattilaiset kertovat liittyvän lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamiseen. Tutkimuksessani selvitin puheeksi ottamisen vaikeutta ja etsin ammattilaisten tapoja selittää tätä. Valitsemaani aihetta perustelen sillä, että tätä näkökulmaa ei ole mielestäni riittävästi aiemmin tutkittu. Tutkimus on aihepiiriltään ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä Euroopan unionin perusoikeusviraston (European Union Agency for Fundamental Rights, FRA) raportissa vuodelta 2014 todetaan, että EU:n jäsenvaltioissa naisiin kohdistuu edelleen väkivaltaa. Väkivaltaa ei ole saatu vähennettyä merkittävästi, vaikka ilmiö ja siihen puuttumisen keinoja on olemassa. Väkivalta on vastoin naisten perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Lisäksi se vähentää naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Väkivallalla on negatiivisia vaikutuksia sekä yksilölle että hänen perheelleen ja se myös kuormittaa yhteiskuntaa eri tavoin. (European Union Agency for Fundamental Rights, FRA 2014a, 1.)
Aineisto koostuu viidestä Violence Intervention in Specialist Health Care (VISH) -hankkeessa tehdyistä fokusryhmähaastatteluista. Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa lähisuhdeväkivallan yleisyyttä Tunnistamisen ja puheeksi ottamisen systematisointi -mallin avulla ja ottaa toimintamalli vakituiseen käyttöön. Hankkeen jälkeen ammattilaisille tehtiin haastatteluja, joissa he kertoivat mallin käyttökokemuksista.
Haastatteluja analysoimalla selvitin ammattilaisten kokemuksia ja mielipiteitä lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamisesta. Ammattilaiset olivat käyttäneet toimintamallia varsin niukasti ja se miksi niin tapahtui, oli minusta tutkimisen arvoinen asia. Tutkimusmenetelminä käytin sisällönanalyysia, Ervin Goffmanin Kasvotyön teoriaa sekä kehysanalyysia. Pyrin aineistoa analysoidessani tarkastelemaan sitä, miten ammattilaiset kehystävät puheeksi ottamisen tilanteita. Löysin aineistosta kaksi kehystämisen tapaa. Ensimmäinen kehys kertoo, että ammattilaiset pyrkivät etsimään lähisuhdeväkivalta-aiheen puheeksi ottamista varten suotuisan hetken tai tunnetilan. Tilanteen arviointiin liittyy tunteita ja intuitiota, jotka ohjaavat ammattilaisten toimintaa. Toisen kehyksen avulla ammattilaiset kertovat lähisuhdeväkivallasta puhumisen epämukavuudesta ja kertovat, millaisia esteitä liittyy aiheen puheeksi ottamisen hetkeen. Tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimustietoa siitä, että lähisuhdeväkivaltaan liittyy edelleen puhumattomuuden kulttuuri. Tutkimukseni osoittaa, että on tarpeen aktiivisesti kehittää väkivallan puheeksi ottamista sekä ottaa lähisuhdeväkivallan vähentäminen yhteiseksi tavoitteeksi ja lisätä yhteistyötä eri ammattikuntien kesken.
|
|---|