| Yhteenveto: | Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa
vuosina 1999-2014 Taylorin säännön avulla. Taylorin sääntö on yksinkertainen
rahapolitiikkasääntö, joka kuvaa, kuinka keskuspankin tulisi reagoida muutoksiin
inflaatiossa ja tuotantokuilussa. Tässä tutkimuksessa perusmuotoisen Taylorin säännön
lisäksi tarkastellaan sääntöä, joka huomioi Euroopan keskuspankin odotukset tulevasta
inflaatiokehityksestä. Lisäksi tutkitaan, onko EKP:n pääjohtajien vaihdoksilla sekä
euroalueen pienten talouksien suhteellisen painon kasvulla euroalueessa ollut
vaikutusta Taylorin säännön kertoimiin. Sääntöjä estimoidaan sekä jälkikäteen
korjatusta että reaaliaikaisesta aineistosta. Tulosten mukaan EKP reagoi
aggressiivisemmin muutoksiin odotetussa inflaatiossa, mikä indikoi rahapolitiikan
eteenpäin katsovaa luonnetta. Tutkimuksessa saadaan myös viitteitä siitä, että EKP:n
reagointi inflaatioon ja tuotantokuiluun on vaihdellut eri pääjohtajien aikakausina. Tätä
tulosta ei kuitenkaan voida suoraan linkittää pääjohtajien eriäviin preferensseihin
inflaation ja tuotantokuilun suhteen, sillä on muistettava, että EKP on joutunut
harjoittamaan epätavanomaisia rahapolitiikkatoimia Euroopan velkakriisin
seurauksena. Tämä tutkimus ei anna merkittäviä viitteitä siitä, että pienten maiden
suhteellisen vaikuttavuuden kasvu olisi vaikuttanut rahapoliittiseen päätöksentekoon.
Tässä tutkimuksessa saadut tulokset vahvistavat aiemmassa empiirisessä
kirjallisuudessa havaitun eron reaaliaikaisella ja jälkikäteen korjatulla aineistolla
estimoiduissa Taylorin säännöissä.
|
|---|