| Summary: | Tutkimus käsittelee naisirtolaisten elämää sotienjälkeisessä Suomessa. Vuonna 1937 voimaan astuneessa laissa irtolaisuus määriteltiin tuomittavaksi elämäntavaksi ja sen nojalla yhteiskunnan kannalta vaikeat ongelmatapaukset voitiin määrätä työlaitokseen. Irtolaisnaiset tuomittiin työn vieroksunnan, juopottelun ja haureuden harjoittamisen perusteella. Työlaitos oli ankarin irtolaisuudesta määrätty rangaistus, johon turvauduttiin vasta sitten, kun lievemmät huoltotoimet osoittautuivat tehottomiksi. Tutkimuksessa käsitellään irtolaisuuden muodostumista Ilmajoen työlaitoksessa vuosien 1962-1972 välillä hoidettujen naisten elämäntarinoiden kautta. Tutkimuskohteena ei ole ainoastaan irtolaisuus vaan myös irtolaiset ilmiön taustalla.
Aineiston kautta luodaan katsaus hoidokkien lapsuuteen, nuoruuteen ja aikuiselämän tapahtumiin. Tavoitteena on löytää syitä sille, mitkä syyt johtivat irtolaisen elämäntavan muodostumiseen ja lopulta laitokseen joutumiseen. Tutkimus jakautuu kolmeen eri osaan: aikaan ennen laitokseen joutumista, laitosaikaan ja vapautumisen jälkeisiin elämänkohtaloihin. Yksittäisten irtolaisten elämänkohtalot linkittyvät työlaitosten ja irtolaishuollon käytänteisiin ja niissä 1960- ja 70- luvulla tapahtuneisiin muutoksiin.
|
|---|