"Se niin ku auttaa pysymään päätöksessä kun niistä keskustellaan" potilaiden käsityksiä hoidonohjauksesta

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata potilaiden käsityksiä hoidonohjauksesta, sen riittävyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Tutkielmalla haluttiin myös tietoa siitä, miten avosairaanhoidon potilaat arvioivat itsehoidon kehittymistä hoidonohjauksen edistämänä. Tutkielman teoreettisena viitekehyk...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Juusela-Pekkarinen, Sirkka
Muut tekijät: Faculty of Education, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2014
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/44865
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielman tarkoituksena oli kuvata potilaiden käsityksiä hoidonohjauksesta, sen riittävyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Tutkielmalla haluttiin myös tietoa siitä, miten avosairaanhoidon potilaat arvioivat itsehoidon kehittymistä hoidonohjauksen edistämänä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii hoitotyö, hoitotyön ihmiskäsitys sekä potilaan ohjaaminen hoitotieteen ja kasvatustieteen näkökulmista. Tutkielman tavoitteena oli saada kuva hoidonohjaustodellisuudesta potilaan näkökulmasta ja käyttää tuloksia potilaanohjauksen laadun kehittämistyöhön terveyskeskuksen avosairaanhoidossa. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkielmassa haastateltiin kahdeksaa verenpainetautia sairastavaa potilasta, joista naisia oli 4 ja miehiä 4. Potilaiden sairastamisajat jakaantuivat 2,5 ja 30 vuoden välille. Tänä aikana potilaat olivat käyneet säännöllisesti avosairaanhoidon vastaanotolla. Aineisto analysoitiin sisällönerittelyllä. Tutkielman tulokset osoittavat, että potilaat eroavat hoitoon sitoutumisen, ohjauksellisten tarpeiden sekä itsehoitoisuuteen liittyvien valmiuksien suhteen toisistaan. Hyvin hoitoon sitoutuneet potilaat pystyivät tekemään itseään koskevia hoitopäätöksiä ja pysymään niissä. Hoidonohjaus tuki potilasta hoidolle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja hoitopäätöksissä pysymisessä. Heikosti hoitoon sitoutuneet potilaat eivät noudattaneet hoito-ohjeita, vaikka he kokivatkin saaneensa tietoa tarpeeksi. Hoitotyössä painottui kehollisen olemassaolon muoto tajunnallisen ja situationaalisen olemassaolon muodon jäädessä vähälle huomiolle. Potilaat eivät kokeneet voivansa osallistua oman hoitonsa suunnitteluun ja sitä koskevaan päätöksentekoon. Näin ollen kokonaisvaltainen potilaan hoito ja holistinen ihmiskäsitys eivät hoidonohjauksessa toteutuneet.