| Yhteenveto: | Tutkielman tarkoituksena oli kuvata potilaiden käsityksiä hoidonohjauksesta, sen
riittävyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Tutkielmalla haluttiin myös tietoa siitä,
miten avosairaanhoidon potilaat arvioivat itsehoidon kehittymistä hoidonohjauksen
edistämänä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii hoitotyö, hoitotyön
ihmiskäsitys sekä potilaan ohjaaminen hoitotieteen ja kasvatustieteen näkökulmista.
Tutkielman tavoitteena oli saada kuva hoidonohjaustodellisuudesta potilaan
näkökulmasta ja käyttää tuloksia potilaanohjauksen laadun kehittämistyöhön
terveyskeskuksen avosairaanhoidossa.
Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkielmassa haastateltiin
kahdeksaa verenpainetautia sairastavaa potilasta, joista naisia oli 4 ja miehiä 4.
Potilaiden sairastamisajat jakaantuivat 2,5 ja 30 vuoden välille. Tänä aikana potilaat
olivat käyneet säännöllisesti avosairaanhoidon vastaanotolla. Aineisto analysoitiin
sisällönerittelyllä.
Tutkielman tulokset osoittavat, että potilaat eroavat hoitoon sitoutumisen,
ohjauksellisten tarpeiden sekä itsehoitoisuuteen liittyvien valmiuksien suhteen
toisistaan. Hyvin hoitoon sitoutuneet potilaat pystyivät tekemään itseään koskevia
hoitopäätöksiä ja pysymään niissä. Hoidonohjaus tuki potilasta hoidolle asetettujen
tavoitteiden saavuttamisessa ja hoitopäätöksissä pysymisessä. Heikosti hoitoon
sitoutuneet potilaat eivät noudattaneet hoito-ohjeita, vaikka he kokivatkin saaneensa
tietoa tarpeeksi.
Hoitotyössä painottui kehollisen olemassaolon muoto tajunnallisen ja situationaalisen
olemassaolon muodon jäädessä vähälle huomiolle. Potilaat eivät kokeneet voivansa
osallistua oman hoitonsa suunnitteluun ja sitä koskevaan päätöksentekoon. Näin ollen
kokonaisvaltainen potilaan hoito ja holistinen ihmiskäsitys eivät hoidonohjauksessa
toteutuneet.
|
|---|