| Yhteenveto: | Tässä käännösteoreettisessa opinnäytetyössä tutkitaan rugbyn sääntöjen kääntämisessä ilmeneviä käännösongelmia sekä tapoja ratkaista niitä. Työ on kommentoitu käännös englanninkielisten rugbysääntöjen otteista, ja tutkimusaineistona on 9 englanninkielistä rugbysääntöä. Työssä analysoitiin ensin lähdetekstin urheilukieli, lakikieleen viittaavat ilmaukset sekä lähdetekstin tarkoitus eli skopos. Tämän jälkeen säännöt käännettiin suomeksi, ja kääntämisessä kohdatut käännösongelmat analysoitiin hyödyntämällä Katarina Reissin ja Hans Vermeerin skoposteoriaa sekä Christiane Nordin funktionaalista lähestymistapaa käännösongelmiin. Kääntämisessä kohdatut ongelmat ratkaistiin teorian pohjalta, kääntäjän rugbykokemukseen perustuvina persoonallisina valintoina sekä hyödyntäen Andrew Chestermanin käännösstrategioita.
Analyysia varten käännösongelmat jaettiin neljään luokkaan: lajikohtaisiin, kielellisiin, tekstikohtaisiin sekä pragmaattisiin käännösongelmiin. Lajikohtainen terminologia osoittautui vaikeimmaksi, koska ennen tätä käännöstyötä rugbyn suomenkielinen terminologia oli vakiintumatonta. Lajikohtaiset käännösongelmat ratkaistiin luomalla uudissanoja. Muut käännösongelmat ratkaistiin etupäässä käyttäen kulttuurista suodatusta tai tekemällä eksplisiittisyyden muutoksia kohdetekstin vastaanottajat huomioiden.
Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että kääntäjän näkökulmasta on oleellisinta tietää, millaista kieltä ja sanastoa urheilulajin sääntötekstissä käytetään. Varsinaisessa käännös-työssä auttaa, jos kääntäjä tuntee kyseessä olevan lajin ja siinä käytetyn terminologian. Jos lajin kohdekielinen terminologia ei ole vakiintunutta, tulee käännösvaihetta edeltää järjestelmällinen termityö. Jos käännettävästä tekstistä on olemassa vanhempia versioita, raakakäännösversioita tai muunkielisiä käännöksiä, niitä kannattaa hyödyntää varsinaisessa käännöstyössä.
|
|---|