| Summary: | Laulaminen on sekä fyysinen että psyykkinen toiminto, jossa ihmisen minä on vahvasti läsnä. Laulaessaan ihminen antaa kuulijalle aina palan itsestään. Laulaessa menneisyys, nykyisyys ja tunteet kietoutuvat toisiinsa ja määrittävät laulajan tulkintaa. Kun ihminen laulaa, hän altistaa oman äänensä ja itsensä arvioitavaksi ja ehkä myös arvosteltavaksi.
Itsetunto, psyyke ja henkinen hyvinvointi vaikuttavat merkittävästi laulamiseen. Ne voivat vaikuttaa suoranaisesti tekniikkaan, heittäytymiseen ja tulkintaan. Suoritusitsetunto ja minäpystyvyys ovat tärkeitä lauluun liittyviä itsetunnon alueita. Laulajan itsetunto ja vokaalinen minäkuva vahvistuu onnistumisen kokemuksista, kun suorituksella on laulajalle tärkeä merkitys.
Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa laulunopiskelijoiden kokemuksia itsetunnon ja psyyken merkityksestä laulunopetuksessa. Tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin teemahaastatteluiden muodossa. Tutkimukseen haastateltiin neljää opettajaksi opiskelevaa laulajaa. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti laulunopettajan ja oppilaan suhteeseen ja opettajan rooliin oppilaan itsetunnon ja psyyken tukijana.
Tutkimus osoitti, että itsetunnon ja psyyken merkitys laulamisessa on suuri. Haastateltavat kokivat itsetunnon ja psyyken vaikuttavan laulamisen kaikkiin osa-alueisiin. Erityisesti itsetunnon merkitys korostuu teknisissä haasteissa ja heittäytymisessä. Huono itsetunto saattaa olla este kehittymiselle. Tutkimus osoitti myös, että laulunopettajalla on suuri rooli laulajan itsetunnon ja psyyken tukemisessa. Laulunopettajan ja oppilaan vuorovaikutus, laulutuntien ilmapiiri sekä palautteenanto ovat tärkeitä itsetunnon rakennuselementtejä laulajalle. Laulunopettajan on tärkeä kohdata oppilaansa kokonaisvaltaisesti ja henkilökohtaisella tasolla, jotta opettajan ja oppilaan välille syntyy luottamus.
|
|---|