| Summary: | Tutkimus tarkastelee hallinnan keinoja ja tilan politiikkaa Euroopan unionin (EU) Itämeren
alueen strategiassa. Itämeren alueen strategia on Eurooppa-neuvoston vuonna 2009
hyväksymä poliittinen julistus, joka käsittelee Itämeren alueen erityispiirteitä, haasteita ja
mahdollisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää miten Itämeren alueen
strategia voidaan poliittisena julistuksena käsittää EU:n harjoittaman poliittisen hallinnan
tuotteeksi ja välineeksi. Toisekseen tutkimus tarkastelee kyseistä strategiaa itsessään uutta
poliittista tilaa rakentava avauksena.
Tutkimuksen lähtökohtana on käsitys EU:sta uudenlaisena monitasoisena
hallintajärjestelmänä. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana eurooppalainen
integraatiokehitys on tuonut mukanaan uudenlaisia poliittisen hallinnan ja vallankäytön
tapoja, mikä on monitasoisen hallinnan puitteissa tarkoittanut vallan siirtymistä
keskushallinnoilta sekä vertikaalisesti kansainväliselle ja alueelliselle tasolle että
horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Samaan aikaan eurooppalainen aluepolitiikka
on korostanut alueiden merkitystä ja identiteettiä osana Eurooppaa. Tilan politiikan
näkökulmasta makroalue muodostaa uuden käsitteellisen ja toiminnallisen tason
jäsenmaiden ja Euroopan unionin välimaastoon. Siten makroalue murtaa perinteistä
käsitystä paikallisen, alueellisen, kansallisvaltion ja Euroopan unionin muodostamasta
vertikaalisesta tilallisesta rakenteesta. Tässä tutkimuksessa makroalueen nimeäminen,
kuvaaminen ja rajaaminen ovat vallankäyttöä, jossa alue itsessään näyttäytyy tiettyjä
tarkoitusperiä varten luotuna sosiaalisena konstruktiona.
Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että Itämeren alueen strategia uudelleentuottaa ja
vahvistaa käsitystä Euroopasta ja makroalueesta laskettavana kokonaisuutena, joka
itseohjautuvasti ottaa vastuun omasta kohtalostaan ja menestyksestään toimien
mallialueena unionin muille alueille. Itämeren alueen strategia ei sisällä uusia poliittisen
hallinnan keinoja tai periaatteita, vaan sen avulla pyritään tehokkaasti toteuttamaan muun
muassa kumppanuuden, tehokkuuden, avoimuuden ja johdonmukaisuuden periaatteita.
Makroalue on itsessään uusi poliittisen toiminnan tila, joka rajautuu strategiassa
määriteltyihin sääntöihin, tavoitteisiin ja reunaehtoihin.
|
|---|