| Summary: | Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon ruotsia opiskelevien yläkoululaisten ja lukiolaisten taito käyttää käännettyä sanajärjestystä päälauseissa kehittyy kolmen kouluvuoden aikana. Lisäksi selvitetään, ennustaako prosessoitavuusteoria oppijoiden kehityksen. Lisäksi tutkielmassa on tarkoitus tarkastella, mitkä asiat käännetyn sanajärjestyksen käytön onnistumiseen vaikuttavat.
Aineisto koostuu kuuden kielenoppijan kirjoitelmista kolmen vuoden ajalta. Kielenoppijoista kolme on yläkoululaisia ja kolme lukiolaisia. Kirjoitelmat on kerätty Jyväskylän yliopiston kielten laitoksen ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen yhteistä tutkimushanketta, Toisen kielen oppimisen polut -hanketta, varten. Kielenoppijoiden teksteistä on poimittu ne päälauseet, joissa on käytetty käännettyä sanajärjestystä ja ne päälauseet, joissa pitäisi käyttää käännettyä sanajärjestystä. Lisäksi on poimittu ne sivulauseet, joissa on virheellisesti käytetty käännettyä sanajärjestystä. Esiintymät on järjestetty vuosittain, ja niitä kvalitatiivisesti analysoimalla on etsitty syitä sanajärjestyksen onnistumiseen ja epäonnistumiseen.
Tutkimustulokset osoittavat, että prosessoitavuusteoria selittää kielenoppijoiden kehityksen pääpiirteittäin. Lisäksi huomattiin, että kaikki kielenoppijat kehittyvät käännetyn sanajärjestyksen käytössä kolmen vuoden aikana. Yksilölliset erot ovat kuitenkin melko suuria, ja kullakin oppijalla on omat kompastuskivensä. Ongelmia tuottavat lähdekielen ja muiden vieraiden kielten vaikutus. Lisäksi sanaluokkien heikko tuntemus voi aiheuttaa virheitä sanajärjestyksessä.
|
|---|