| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, mitä lapset ja nuoret kokevat oppivansa digitaalisia
pelejä pelaamalla. Tähän tutkimusongelmaan etsittiin vastausta kolmesta näkökulmasta.
Ensimmäiseksi tutkittiin lasten ja nuorten kokemuksia digitaalisten pelien kehittämistä
tiedoista ja taidoista ja toiseksi heidän kokemuksiaan pelien tarjoamasta hyödystä. Kolmanneksi
selvitettiin, millainen yhteys oppimiskokemuksilla on erilaisiin pelitottumuksiin
ja pelaajatyyppeihin.
Tutkimuksemme on pääasiassa laadullinen. Pääasiallinen aineisto, eli lasten ja
nuorten kirjoitelmat, analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin sekä aineistolähtöisesti
että teoriaohjaavasti. Kirjoitelmien ohella täydentävänä aineistona toimi pelitottumuksia
selvittävä taustatietolomake, josta saatuja vastauksia analysoitiin sekä laadullisin että
määrällisin menetelmin.
Tutkimuksessa lasten ja nuorten kokemukset digitaalisista peleistä saaduista tiedoista
ja taidoista jakautuivat kolmeen luokkaan: deklaratiivisiin tietoihin eli perinteiseen
symboliseen tietoon, proseduraalisiin taitoihin eli tietoon siitä, kuinka asioita tehdään sekä
sosioemotionaalisiin taitoihin eli taitoihin, jotka liittyvät tunne-elämään ja sosiaaliseen
kompetenssiin. Lasten ja nuorten hyötykokemukset jakautuivat situationaalisiin hyötyihin,
eli jossain tietyssä tilanteessa tai kontekstissa koettuun hyötyyn, sekä kehityshyötyihin,
joilla tarkoitetaan tietoja ja taitoja, jotka itsessään koettiin hyödyllisiksi ilman tilannesidonnaisuutta.
Pelitottumusten ja oppimiskokemusten yhteyden selvittämiseksi tutkimuksessa
muodostettiin neljä pelaajaprofiilia, jotka jakautuivat pääpiirteittäin iän ja sukupuolen mukaan.
Nämä pelaajaprofiilit nimettiin kilpailijaksi, uppoutujaksi, puhelinpelaajaksi sekä
kaveripelaajaksi.
Tämä tutkimus tuo esille digitaalisiin peleihin liittyviä oppimiskokemuksia lasten
ja nuorten näkökulmasta. Kasvatusalalle tutkimuksen tulokset antavat tietoa ja näkökulmia
siitä, miten viihdekäyttöön tarkoitettuja digitaalisia pelejä, pelillistämistä ja lasten informaalia
oppimisympäristöä voisi hyödyntää formaalissa opetuksessa ja pedagogiikassa. Lisäksi
tutkimus tarjoaa suuntaviivoja digitaalisten pelien sekä oppimisen tutkimuksen kehittämiselle.
|
|---|