| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin saksan ja ruotsin opettajien käsityksiä ja kokemuksia ääntämisen opettamisesta. Tutkimus osoittaa saksan ja ruotsin opettajien olevan tietoisia ääntämisen merkityksestä kommunikaatiolle. Tutkimuksen mukaan opettajien
käyttämät menetelmät eivät riittävästi tue ääntämisen oppimista, vaan ääntämisen opettaminen mielletään usein ääntämisvirheiden korjaamiseksi. Prosodian sijaan ääntämisen opetus keskittyy yhä yksittäisiin äänteisiin. Ääntämisen opetuksessa korostuu virheiden korjaamisen ja puhumaan rohkaisemisen välinen koettu ristiriita, mikä näyttäisi rajoittavan monen kohdalla ääntämisen opettamista. Vaikka opettajat pitävätkin ääntämistä yleisesti ottaen tärkeänä osana kommunikatiivista kompetenssia, puuttuu heiltä tietoa ääntämisen opettamisen mahdollisuuksista kielen oppimisen tukemiseen. Opettajien koulutuksessa ääntämisen didaktiikalla on ollut lähes olematon rooli ja vain harvalla on ollut mahdollisuus osallistua ääntämisen opettamista koskevaan jatkokoulutukseen. Mikäli opettajille annettaisiin mahdollisuus saada lisäkoulutusta ääntämisdidaktiikan saralla, voisi se antaa opettajille keinoja opettaa ääntämistä niin, että se lisäisi oppilaiden rohkeutta puhua vieraalla kielellä.
|
|---|