| Summary: | Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaista koulunkäynninohjaajan ja luokanopettajan yhteistyö yleisopetuksen luokassa on ja onko siinä piirteitä jaetusta asiantuntijuudesta. Lisäksi halusimme tutkia, millainen asema koulunkäynninohjaajalla on osana koulun moniammatillista tiimiä. Viimeinen tutkimustehtävämme oli selvittää, kuinka koulunkäynninohjaajan ja luokanopettajan yhteistyötä olisi mahdollista kehittää yleisopetuksessa. Tutkimuksessamme halusimme kuulla molempien ammattiryhmien kokemuksia luodaksemme mahdollisimman kattavan kuvan yhteistyöstä. Halusimme myös saada selville, onko opettajien ja ohjaajien käsityksissä yhteistyöstä eroavaisuuksia. Tutkimusotteemme oli laadullinen. Haastattelimme tutkimukseen viittä luokanopettajaa sekä viittä ammattikoulutuksen suorittanutta koulunkäynninohjaajaa eri puolilta Suomea.
Tutkimuksemme mukaan ohjaajan ja opettajan yhteistyö toimii pääsääntöisesti hyvin ja molemmat ammattiryhmät ovat suhteellisen tyytyväisiä siihen. Yllättävää oli, ettei suuria eroja havaittu ohjaajien ja opettajien kokemuksissa. Ainoastaan yhdeltä ohjaajalta tuli selkeästi negatiivisempia kuvauksia yhteistyöstä. Esille nousi monia erilaisia yhteistyömuotoja oppituntien aikana, suunnittelussa, arvioinnissa sekä kodin ja koulun yhteistyössä. Käytännöt vaihtelivat yhteistyön määrässä, sen sisällöissä ja vastuun jakautumisessa. Luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien yhteistyössä löytyi paljon piirteitä jaetusta asiantuntijuudesta. Näitä olivat esimerkiksi keskustelu työn tavoitteista ja arvoista, opettajan tietoisuus ohjaajan vahvuuksista, opinnoista ja ammattitaidosta, roolirajojen rikkominen, tasavertainen yhteistyö sekä ohjaajan asiantuntijuuden monipuolinen hyödyntäminen.
Tutkimuksemme osoitti, että koulunkäynninohjaajien asema työyhteisössä on pääsääntöisesti arvostettu ja heidän koetaan olevan tärkeä osa luokan toimintaa. Ohjaajan arvostus näkyi muun muassa ohjaajan mielipiteen huomioonottamisena, luottamuksena ja vastuun antamisena, erilaisiin yhteistyötilanteisiin mukaan ottamisena sekä hierarkioiden puuttumisena. Kokemuksia myös arvostuksen puutteesta nousi kuitenkin esille. Arvostuksen saavuttaminen ei ole itsestään selvää, vaan siihen vaikuttaa muun muassa ohjaajan toiminta ja persoona. Tutkimus osoitti kuitenkin, että ohjaajien arvostus näyttäisi olevan kasvussa.
Yhteistyö kahden eri ammattiryhmän välillä vaatii asiantuntijuuden jakamista ja tasavertaisina työkumppaneina toimimista. Tässä tutkimuksessa nousi esille useita kehitystarpeita yhteistyölle. Tärkeänä pidettiin molemminpuolista tuntemista, luottamusta sekä keskustelua ja toimivaa vuorovaikutusta sekä persoonien yhteensopivuutta. Sekä opettajien että ohjaajien mielestä opettajat voisivat huolehtia paremmin tiedonkulusta, ohjaajan huomioimisesta ja hänen työtehtäviensä määrittelystä. Omaa toimintaa pitäisi kyetä perustelemaan paremmin ja yhteistyölle tulisi varata enemmän aikaa. Ohjaajaan kohdistuvat odotukset osoittautuivat ristiriitaisiksi. Toisaalta ohjaajalta odotettiin aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta, kun taas toisaalta heidän toivottiin pysyvän taustalla ja mukautuvan luokkaan. Ajan riittäminen, toisen tunteminen ja koulukulttuuri nähtiin tekijöinä, joihin opettaja ja ohjaaja eivät aina voi itse vaikuttaa.
|
|---|