| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten positiivista palautetta annetaan ala- ja yläkoulussa ja vertailla näitä kahta kouluastetta. Tutkimuksen lähtökohtana on, että alakoululaiset saavat positiivista palautetta enemmän kuin yläkoululaiset. Yksi keskeisistä kohteista on vertailla, kuinka opettajien ja oppilaiden näkemykset positiivisesta palautteesta kohtaavat. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, mistä asioista oppilaat saavat palautetta. Kiinnostuksen kohteena ovat myös palautteenantotavat sekä positiivisen palautteen määrä.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimukseen osallistui yksi englanninopettaja ja neljä hänen oppilastaan alakoulusta sekä yksi englanninopettaja ja kuusi hänen oppilastaan yläkoulusta. Aineisto kerättiin haastattelemalla opettajia ja oppilaita sekä videoimalla kolme kummankin opettajan pitämää oppituntia.
Tulokset osoittavat, että kouluasteiden välillä on sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Tulosten perusteella alakoululaiset saavat positiivista palautetta enemmän kuin yläkoululaiset. Molemmilla kouluasteilla annetaan yksilöpalautetta, mutta alakoululaiset saavat enemmän ryhmäpalautetta. Oppilaat saavat positiivista palautetta lähes yksinomaan onnistuneista suorituksista, eivätkä käytöksestä.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että oppilaiden ja opettajien näkemykset ovat toisaalta yhteneviä, toisaalta eroavia. Positiivinen palaute parantaa motivaatiota niin oppilaiden kuin opettajien mielestä molemmilla kouluasteilla ja on siksi tärkeä osa opetusta. Palautteen määrästä oppilaat olivat myös samaa mieltä opettajien kanssa. Yläkoulussa oppilaat ja opettajat olivat samaa mieltä siitä, että yksilöpalaute on hyödyllisempää kuin ryhmäpalaute. Alakoulun oppilaat suosivat myös yksilöpalautetta, kun taas opettaja pitää myös ryhmäpalautetta hyvänä palautteenantotapana. Tulosten perusteella voidaan todeta, että positiivinen palaute on tärkeää ja se tulisikin huomioida koulujen opetuksessa sekä opettajankoulutuksessa.
|
|---|