DNA-molekyylin sähkönjohtavuusmittaukset

DNA-molekyylien sähkönjohtavuus on askarruttanut tutkijoita jo usean vuosikymmenen ajan. Periaatteessa DNA-molekyylin sähköiset mittaukset eivät eroa mitenkään minkä tahansa sähkökomponenttien mittauksesta. Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että hyvin monet parametrit mittausjärjestelyis...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Parviainen, Teemu
Muut tekijät: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Faculty of Mathematics and Science, Fysiikan laitos, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2012
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/41524
Kuvaus
Yhteenveto:DNA-molekyylien sähkönjohtavuus on askarruttanut tutkijoita jo usean vuosikymmenen ajan. Periaatteessa DNA-molekyylin sähköiset mittaukset eivät eroa mitenkään minkä tahansa sähkökomponenttien mittauksesta. Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että hyvin monet parametrit mittausjärjestelyissä vaikuttavat saatuihin tuloksiin merkittävästi, joten mitään yksiselitteistä vastausta DNA:n sähkönjohtavuuteen ei ole saatu. Tämä opinnäyte keskittyykin näissä erityyppisissä mittauksissa käytettyjen mittausjärjestelyjen tarkasteluun ja saatuihin tuloksiin. Tutkimukset jaotellaan epäsuoriin ja suoriin mittauksiin, joiden erityispiirteet pyritään selvittämään. Lisäksi mittausten tuloksia pyritään vertailemaan keskenään ja arvioimaan niiden luotettavuutta.