Liikunnan harrastamisen, itsetunnon ja ystävyyssuhteiden välisiä yhteyksiä 8. - luokkalaisten tyttöjen ystävyyssuhteet

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnan harrastamisen, itsetunnon ja ystävyyssuhteiden välisiä yhteyksiä kahdeksasluokkalaisilla tytöillä. Tutkimme tyttöjen ystävyyssuhteiden osalta niiden merkitystä, ystävän kanssa vietettyä aikaa ja sitä, millaisia huonoja kokemuksia tytöillä on ystävyyssu...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijät: Eloranta, Leena, Korkalainen, Riikka
Muut tekijät: Kasvatustieteiden tiedekunta, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Education, Faculty of Sport and Health Sciences, Opettajankoulutuslaitos, Liikuntakasvatuksen laitos, Department of Teacher Education, Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2013
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/41112
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnan harrastamisen, itsetunnon ja ystävyyssuhteiden välisiä yhteyksiä kahdeksasluokkalaisilla tytöillä. Tutkimme tyttöjen ystävyyssuhteiden osalta niiden merkitystä, ystävän kanssa vietettyä aikaa ja sitä, millaisia huonoja kokemuksia tytöillä on ystävyyssuhteistaan. Tutkimus toteutettiin lokakuussa kyselylomakkeella, joka koostui monivalintakysymyksistä sekä avoimista kysymyksistä. Kyselyyn vastasi 149 jyväskyläläistä kahdeksasluokkalaista tyttöä. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Liikunnan harrastamisella tai itsetunnolla ei ollut merkitsevää yhteyttä ystävien määrään. Kuitenkin itsetunnoltaan heikoimpaan neljännekseen kuuluvilla tytöillä oli vähemmän ystäviä kuin korkeimpaan neljännekseen sijoittuneilla. Lisäksi liikunnan harrastamisella ja itsetunnolla oli heikko positiivinen yhteys. Vähän liikuntaa harrastavien ja aktiivisesti liikuntaa harrastavien tyttöjen käsitykset ystävyydestä olivat pääosin samanlaisia pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tytöt mainitsivat luottamuksen merkittävimmäksi asiaksi ystävyyssuhteessa, mutta se korostui erityisesti vähän liikuntaa harrastavien tyttöjen vastauksissa. Huomattavimmat erot vähän ja aktiivisesti liikuntaa harrastavien tyttöjen ystävyyssuhteissa liittyivät ajan viettämiseen ystävän kanssa. Vähän liikkuvat tytöt kirjoittivat oleskelevansa kaupungilla huomattavasti useammin kuin aktiivisesti liikkuvat tytöt. Toinen ero oli se, että aktiivisesti liikkuvista tytöistä lähes kaikilla oli ystävänsä kanssa yhteinen harrastus, kun taas vain kolmasosalla vähän liikkuvista tytöistä oli yhteinen harrastus ystävänsä kanssa. Ystävyyssuhteissa esiintyvät huonot kokemukset olivat pitkälti samanlaisia molemmissa ryhmissä. Vähän liikuntaa harrastavat tytöt kirjoittivat kuitenkin aktiivisesti liikuntaa harrastavia tyttöjä useammin ystävyyden päättymisestä. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sekä opettajan työssä että lasten ja nuorten kanssa toimivien aikuisten keskuudessa. Esimeriksi opettajalla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa lapsen ja nuoren itsetuntoon antamalla myönteistä palautetta oppilaan suorituksista sekä luoda onnistumisen elämyksiä liikuntatunneilla. Tyttöjen ystävyyssuhteita koskevat tulokset toivat esiin konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka vakavia vaikutuksia ystävyyssuhteiden ongelmilla voi olla nuoren hyvinvointiin. Kun aikuiset ovat tietoisia ystävyyssuhteissa esiintyvistä ongelmista, on heidän myös helpompi puuttua niihin. Ystävyyssuhteiden ongelmien vaikutusten vakavuus antaa perusteita sille, että aikuisten puuttuminen niissä ilmeneviin ongelmiin on tarpeen.