| Summary: | Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ohjaajien käsityksiä draamasta ja toiminnallisista
menetelmistä sekä etsiä vastauksia kysymyksiin, mitä draaman ja toiminnallisten menetelmien
käyttäminen vaatii, ja mitä annettavaa menetelmillä on ohjaukseen ja ohjaustilanteessa
oleville ihmisille? Toivon, että työni herättelee pohtimaan draaman, toiminnallisuuden
ja yleensäkin luovuuden antia ohjausvuorovaikutukseen sekä miettimään hyvän
vuorovaikutuksen lähtökohtia.
Sovellan tutkimuksessani fenomenografista tutkimusotetta. Fenomenografia on
aineistolähtöinen lähestymistapa: kuvaan työssä draamaa ja toiminnallisia menetelmiä
eri taustayhteisöistä tulevien ohjaajien käsitysten kautta. Aineistonkeruu toteutettiin
teemahaastatteluilla ja haastateltavina olivat neljä draamaa ja toiminnallisia menetelmiä
työssään käyttävää tai työkseen tekevää ohjaajaa. Fenomenografisessa lähestymistavassa
analyysi perustuu aineistoon. Tutkija ottaa tutkittavien paikan yrittäen nähdä ilmiön
ja tilanteen heidän silmillään. Kiinnostus kohdistuu tutkittavien käsityksiin ja oletuksiin.
Tutkimukseni tulosten mukaan draaman ja toiminnallisten menetelmien ydin löytyy
menetelmiin liittyvästä toimintakulttuurista. Se pitää sisällään ohjaajien ihmiskäsityksen
ja arvot, tietynlaisen tavan ajatella, joka puolestaan näkyy tietynlaisena tapana
toimia. Lähtökohtana on ihmisen näkeminen kehollisena, tuntevana ja kokevana. Ihmiskäsitys
konkretisoituu draamallisissa ja toiminnallisissa menetelmissä, joissa työvälineinä
ovat osallistujien kehot, ilmaisu ja kokemukset. Ohjausvuorovaikutus poikkeaa
perinteisestä ohjaajajohtoisesta toiminnasta, ohjaaja ja ohjattavat nähdään samanarvoisina.
Tavoitteena on toiminnan, dialogin ja reflektion kautta auttaa osallistujia itse oivaltamaan
asioita. Haastateltavat näkivät draaman ja toiminnalliset menetelmät voimaannuttavina,
uusille näkökulmille, toimintatavoille ja mahdollisuuksille avaavina menetelminä.
|
|---|