| Yhteenveto: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka PARAS –hankkeen kautta toteutetut kuntaliitokset vaikuttavat suomalaisen kuntakentän demokratiaan ja sen itsehallinnolliseen luonteeseen. Tutkimuksessani selvitän asukaslautakuntien osaa tässä liitosketjussa. Kuntaliitosten myötä myös kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa oman kuntansa asioiden päätöksentekoon muuttuvat.
Tarkoituksena on tarkastella kunnan uutta toimikenttää sekä yhteisöllisessä että poliittis-hallinnollisessa merkityksessä niin, että kunnan monikasvoisuus tulisi esille. Uuden kuntakentän haasteet vaativat kuntia muuttamaan toimintatapojaan ja virkamiesten asema poliittisina toimijoina saattaa vaikuttaa kuntien itsehallinnolliseen mandaattiin. Koska kuntapäättäjät lipuvat kuntakoon kasvaessa kauemmas tavallisesta kuntalaisesta, on uusilla toimielimillä oma paikkansa kunnassa. Yksi tällainen on asukaslautakunta, jonka toimintaa tutkin Nurmossa, joka liittyi Seinäjoen kaupunkiin vuoden 2009 alussa.
Tutkimuksessani tuon uudenlaisen näkökulman kuntaliitoksiin sekä demokratiavaatimuksiin suomalaisessa kuntakentässä. Suomalaisen demokratian kivijalkana toimii kuntien itsehallinnollinen asema. Koska tämä asema on tietyillä sektoreilla kyseenalaistettavissa, on kysyttävä miten kehitys saadaan vaihtamaan suuntaa.
Tutkimukseni on argumentoiva ja olen käyttänyt työssäni laajasti suomalaisten kunnallisalan tutkijoiden töitä ja pyrkinyt tuomaan käytäntöä mukaan Nurmon asukaslautakunnan jäsenille sekä varajäsenille tekemälläni sähköpostihaastattelulla. Lukiessani tutkimuksia suomalaisen kuntakentän toimivuudesta törmäsin usein vaatimukseen konkreettisen tutkimuksen pulasta, joten halusin tuoda teoreettiseen pohdintaan tätä käytäntöä.
Tutkimustulokseni osoittavat, että kuntien on jatkossa tuotava päätöksentekoa lähemmäs kuntalaisia ja uuden paikallisen yhteisöllisyyden on noustava vahvemmin pinnalle, jotta kunnallinen itsehallinto pysyisi legitiiminä jatkossa. Koska kunnallinen äänestysprosentti on laskenut jo useammissa vaaleissa, on asialle tehtävä jotakin. Kuntakokojen kasvaessa kuntalainen kokee päätöksenteon lipuvan hänen sormistaan jonnekin kauas. Tämän kehityksen on loputtava, mikäli tahdomme säilyttää edustuksellisen demokratian. Edustuksellista demokratiaa täydentämään tarjoan suoran demokratian tiukemman määrittelyn mukaista päätöksentekoa, suoraa kansanäänestystä, kunnalliselle päätöksentekotasolle. Uusi, vuorovaikutteinen kunnallinen päätöksenteko on otettava huomioon kuntien toimintaa suunnitellessa. Vanhojen toimintatapojen sijasta on panostettava uuteen, entistä avoimempaan päätöksentekoon joka on ennalta-arvattavaa sekä helposti lähestyttävää.
|
|---|