| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin määrällisen kyselytutkimuksen avulla suomalaisten
ympäristöasenteita ja asenteiden ja toiminnan vastaavuutta. Tämän lisäksi tutkimuksessa
hahmoteltiin teoreettisesti ekologisen toiminnan ongelmallista luonnetta, haasteita ja
ympäristökysymysten asemaa jälkiteollisessa yhteiskunnassa.
Ensimmäisenä tutkimustehtävänä oli tarkastella tavallisimpien taustamuuttujien vaikutusta
ympäristöasenteiden – ja toiminnan syntyyn sekä ennustettavuuteen. Tähän tarkoitukseen
käytettiin logistista regressioanalyysiä. Taustamuuttujiksi oli valittu ikä, sukupuoli,
tulotaso, koulutus sekä sosiaaliluokka. Tuloksista huomattiin selkeästi, että sukupuoli
ennustaa tilastollisesti merkittävästi myönteisten ympäristöasenteiden olemassaoloa sekä
valmiutta ekologisesti vastuulliseen toimintaan. Muiden muuttujien vaikutus oli sen sijaan
marginaalisempi. Esimerkiksi nuoret olivat hieman vanhempia ikäluokkia myönteisimmin
asennoituneita mutta vastaavasti toiminta-aktiivisuus oli vanhempien ryhmässä suurempaa.
Yleisenä havaintona voidaan todeta asenteiden ennustavan toimintaa melko hyvin, mutta
tiettyä vastaamattomuutta on havaittavissa.
Toisena tutkimustehtävänä oli syventää analyysiä asenteiden ja toiminnan vastinpareista
muodostettuihin ryhmiin, erityisesti niinikutsuttujen ristiriitaryhmien suhteen, joissa
asenne ja toiminta eivät kohtaa. Tässä tehtävässä käytettiin erottelunanalyysiä, jonka avulla
selvitettiin niitä tekijöitä, jotka parhaiten erottelevat ryhmät toisistaan. Suurimmiksi
erottelijoiksi nousivat yksityisautoilu, halukkuus taloudellisiin uhrauksiin sekä näkemys
lain ja moraalin suhteesta. Parhaiten edellä esiin nousseet tekijät erottivat
”vapaamatkustajien”, asennetta – ei toimintaa ryhmän niistä, joilla asenne oli negatiivinen
mutta toimintaa löytyi. Vastaavasti ryhmässä jossa toimintaa oli, nähtiin
ympäristönsuojelun merkitys vähäisempänä sekä useita riskejä pidettiin liioiteltuina.
Teoreettisten analyysien johtavan ajatuksen voi tiivistää seuraavasti: ekologisesti
vastuullinen toiminta maailmassa, jossa riskit, tieto ja vaatimukset ovat moniulotteisia ja
hankalasti hahmotettavia, on muuttunut erittäin haastavaksi. Kestävän kehityksen ideaalien
noudattaminen vaatii yksittäiseltä toimijalta oikeanlaista tietoa ja toimintavalmiutta.
Jälkiteollisessa yhteiskunnassa riskit ovat kuitenkin muuttuneet globaaleiksi ja
toimintaohjeet usein ristiriitaisiksi. Tällöin yksilön on hankala tietää, mikä lopulta on
oikein ja mikä väärin. Syy asenteiden ja toiminnan vastaamattomuudelle ei aina löydy
yksilön laiskuudesta. Syiksi hahmottuivat myös taloudelliset tekijät, puutteellinen tietotaso,
ympäristöuhkien epäselvä kokeminen, ylemmiltä tahoilta annettavan informaation hankala
tulkinta sekä ihmisen luontainen taipumus henkilökohtaisen hyvinvoinnin preferointiin
lyhyellä tähtäimellä.
Tutkimuksessa etsittiin myös epäsuorasti syyllistä siihen, miksi jälkimoderni maailmamme
kamppailee haasteellisten ympäristökysymysten kourissa. Vastuu näytti siirtyvän
mikrotasolta makrotasolle. Syyttävä sormi osoittaa menneisyyteen ja modernin
teollisuusyhteiskunnan piittaamattomuuteen, jonka laskua postmodernismi joutuu
maksamaan vielä pitkään.
|
|---|