| Yhteenveto: | Pro gradu-tutkielmani tarkoitus on tarkastella hajun sosiokulttuurisia merkityksiä
jätekeskuksen kontekstissa. Tutkielmani on osa Kansanterveyslaitoksen
Ympäristöterveyden osaston monitieteistä projektia, jossa tarkoituksena on selvittää
laitosmaisen biojätteen käsittelyn viihtyvyys- ja terveysvaikutuksia lähellä asuville
ihmisille. Tarkastelen jätekeskuksen hajun kuvailua sekä yksilön, yhteisön että laajemmin
suomalaisen kulttuurin viitekehyksessä.
Ensisijaiset tutkimuskysymykset ovat, miten suomalaiset kuvaavat jätekeskuksen hajua ja
millaisia kulttuurisia merkityksiä kuvaukset ilmentävät. Toissijaiset tutkimuskysymykseni
ovat, onko jätekeskuksen hajulla vaikutuksia lähiympäristön asukkaiden elämään ja ovatko
he toimineet jätekeskuksen vuoksi jollain tavoin ja jos ovat, miten. Tarkastelen hajun
kuvailun heijastamia merkityksiä sivilisaatiokehityksen, sosialisaation ja deodoratisaation
näkökulmista. Tutkimusotteeni on laadullinen, jossa kuitenkin käytän aineiston
kvantifiointia apuvälineenä. Tutkimusmenetelmänä käytän Grounded Theoryä sekä
aineiston luokittelua. Aineistonani on Kansanterveyslaitoksen toteuttamasta
valtakunnallisesta puhelinhaastattelusta kolmen hajun kokemiseen liittyvän kysymyksen
avovastaukset.
Tarkasteltaessa jätekeskuksen hajun kuvailua yksilötasolla on havaittavissa runsaasti
variaatiota, joka kuitenkin asettuu tiettyihin kulttuurisiin rajoihin. Jätekeskuksen hajun
kuvailussa voidaan havaita joitakin eroavaisuuksia sukupuolten välillä, iän suhteen,
paikkakunnittain sekä eri etäisyyksillä jätekeskuksesta. Sosioekonomisella asemalla tai
koulutuksella ei puolestaan ole juurikaan vaikutusta. Tutkielman tuloksista voidaan
päätellä, että vaikka hajun kuvailussa ei ole vakiintunutta sanastoa, ihmiset eivät jää
sanattomiksi. Aineistossa vastaajat jäsensivät hajua muiden aistien ja aistimusten kautta
sekä konkreettisten hajun lähteiden, negaatioiden ja apuluokitusten avulla.
Tutkielman tekemisen on mahdollistanut Kansanterveyslaitoksen Ympäristöterveyden
osasto, josta olen saanut aineiston käyttööni sekä asiantuntevaa tukea tutkielman teon eri
vaiheissa. Ohjaajieni erikoistutkija Tapio Litmasen (Jyväskylän yliopisto) ja Pia
Verkasalon (Kansanterveyslaitos) lisäksi tutkielman tekemiseen ovat myötävaikuttaneet
tutkimusprofessori Aino Nevalainen ja tutkija Marjaleena Aatamila.
|
|---|