| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa nuorten syrjäytymisestä sanomalehdissä
esiintyvänä ilmiönä. Tutkimuksessa selvitettiin millaisena nuorten syrjäytyminen näyttäytyy
valtakunnallisesti merkittävän päivälehden, Helsingin Sanomien kirjoituksissa. Aineistoksi
valittiin vuosien 1994–1995 ja vuosien 2004–2005 lehdet. Tutkimuksen tavoitteena oli myös
tarkastella, tapahtuiko nuorten syrjäytymistä koskevassa kirjoittelussa muutoksia
yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen muuttuessa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitä retorisia
keinoja kirjoituksissa hyödynnettiin.
Kirjoitusten syrjäytymisnäkemysten analysoimiseen sovellettiin Bergerin ja Luckmannin
(1966) sosiaalisesta konstruktionismiin pohjautuvaa diskurssianalyyttistä lähestymistapaa.
Syrjäytymis-käsitteen historiaa valotettiin aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkimus
on osa mediaan kohdistuvaa diskurssianalyyttistä tutkimussuuntausta. Tutkimus toteutettiin
keräämällä Helsingin Sanomien arkistosta nuorten syrjäytymistä käsitteleviä kirjoituksia.
Kirjoituksia kertyi yhteensä 101 kappaletta. Tutkimus osoitti, että nuorten syrjäytyminen on
käsitteellisesti vaikeasti määriteltävä ilmiö, josta aineistossa tuotettiin monia eri diskursseja.
Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia on, että syrjäytyminen käsitetään palkkatyön tai
koulutuksen ulkopuolelle jäämiseksi, josta kannettaan huomattavaa huolta, ja joka sai myös
moraalisen paniikin tunnuspiirteitä. Syrjäytymisen subjekteja eli syrjäytyneitä nuoria pidettiin
teksteissä ainakin osittain syyllisenä omaan tilanteeseensa. Syrjäytyminen ei kuitenkaan
esiintynyt teksteissä ainoastaan sosiaalisena ongelmana, vaan se liitettiin myös
kansantaloudellisiin kysymyksiin. Nuorten syrjäytymistä koskevassa kirjoittelussa ei
tapahtunut merkittäviä muutoksia vertailuajankohtien erilaisista yhteiskunnallista tilanteista
huolimatta. Argumenttien vahvistamisessa tukeuduttiin metaforiseen, kvantifioivaan
strategiaan, asiantuntijuus-strategiaan sekä sosiaalisia normeja painottavaan strategiaan.
|
|---|