| Summary: | Erilaiset joukkoviestimet, kuten sanomalehdet, toimivat yhteiskunnassa tiedon lähteinä ja ovat täten
merkittävässä roolissa ihmisten arkielämässä. Ihmisten hankkiessa tietoa maailmasta eri tiedonlähteistä,
nousee merkittäväksi kysymyksesi se, miten ja millaisessa muodossa tietoa näissä lähteissä tarjotaan ja
rakennetaan kielenkäytön kautta. Erilaiset representaation muodot ovat nousseetkin yhdeksi
kielentutkimuksen yleisimmistä kiinnostuksen kohteista, erityisesti kriittisen diskurssin tutkimuksen
piirissä. Aikaisemmat tutkimukset tällä kentällä ovat kohdistuneet tutkimaan erilaisten, usein
vähemmistö – tai aliedustettujen ryhmien asemaa ja esittämistä niin mediassa kuin muussakin julkisessa
diskurssissa. Näin ollen kriittisen diskurssin tutkimuksen yhtenä päämääränä on nähty valtasuhteiden
esille tuominen ja niiden mahdollinen kritisointi. Analyysin myötä on pyritty myös vaikuttamaan
tutkimuksen kohteena oleviin asioihin, pyrkimyksenä muutos parempaan.
Ketunmetsästys on noussut Isossa-Britanniassa yhdeksi kirjoitetuimmista aiheista sanomalehdissä
2000-luvun aikana ja niinpä sen luomat diskurssit tarjoavat mielenkiintoisen tutkimuskohteen tarkastella
sitä, millaisia esittämisen muotoja itse ketunmetsästys näissä diskursseissa on saanut. Tämän tutkielman
lähtökohtana oli siis määrittää, millaisia representaatioita ketunmetsästyksestä on esitetty kahdessa Iso-
Britanniassa ilmestyvässä sanomalehdessä sekä tuoda esille käytetyissä diskursseissa vallitsevat
ideologiset, poliittiset että sosiaalis-kulttuuriset merkitykset.
Analyysin kautta saadut tulokset osoittivat käytetyn diskurssin moninaisuuden ja siinä rakennettujen
representaatioiden heijastavan monin paikoin erityisesti ilmiön poliittisia sidoksia, mutta myös viitteitä
sen sosiaalisista vaikutuksista ja kulttuurisesta asemasta. Uutisartikkeleiden analyysi osoitti myös sen,
kuinka lehtien käyttämä diskurssi heijastaa tietynlaisia ideologisia käsityksiä vallasta.
Ketunmetsästyksen esittämisen tapojen lisäksi analyysissa muodostui kuva lehtien käyttämän diskurssin
eroista ja yhtäläisyyksistä. Syntyi käsitys myös siitä, etteivät lehtien käyttämät diskurssit ole
yksiselitteisiä ja niinpä paikoitellen erot lehtien välillä eivät aina ole kovin suoraviivaisia.
Analyysin rakentuessa nousivat esille myös sen tuloksiin vaikuttavat tekijät. Vaikka analyysin kautta
saatiin kohtalaisen kattava kuva ketunmetsästyksen esittämisen muodoista, olisivat runsaampi aineisto ja
hieman rajatumpi analyysi lisänneet tutkielman validiteettia.
|
|---|