| Yhteenveto: | Tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä, miksi ja miten Aristoteleen alkuperäisestä,
loogisesta subjektin käsitteestä päädyttiin nykyään filosofiassa yleiseen tietoisuussubjektiin.
Edellinen subjekti on predikaatin loogiskielitieteellinen kumppani,
jälkimmäinen objektin epistemologinen tai psykologinen vastinkappale, vastakohta.
Työssä keskitytään Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikissä esitettyihin
paralogismeihin, tarkemmin sanottuna ensimmäisen painoksen ensimmäiseen
paralogismiin. Myös muita kohtia Kantin teoksesta käsitellään. Paralogismia tarkastellaan
siinä esiintyvien käsitteiden, kuten subjekti ja substanssi historiaa valottamalla.
Tutkielmassa esitetään kaksi teoriaa nykyisen subjektin synnylle. Toisaalta subjekti on
voinut syntyä kielitieteellisestä lausesubjektista siten, että arvostelmalauseen on tulkittu
puhuvan esittäjästään enemmän kuin varsinaisista kohteistaan. Toisaalta nykyinen
tietoisuussubjekti on voinut syntyä aristotelisesta inherenssisubjektista, siis subjektista,
joka toimii tilojensa ja ominaisuuksiensa kantajana. Tällöin sitä on tarkasteltu ikään kuin
mielteiden säiliönä. Edellinen teoria selittää, miksi subjekti tarkoittaa nykyisin lähinnä
ihmistä tai muuta tietoista ja käsitteelliseen ajatteluun kykenevää olentoa. Jälkimmäinen
teoria ei tätä selitä, mutta se saattaa silti olla historiallisesti lähempänä totuutta.
|
|---|